— Suloinen Pyhä Fransiskus! — Annedda huudahti pannen ristiin kätensä, — totisesti lähdemme sinne, poikani. Jumala sinua siunatkoon, tuletpa taas vahvaksi, se on varma. Lähdemme viettämään novena-juhlaa. San Francesco kirkkoon, ja Pietro tulee myös, tuoden morsiamensa tarakassa hevosen selässä.
— Milloin Pietro viettää häitä?
— Elonkorjuun jälkeen.
— Asettuvatko he tänne asumaan?
— Ainakin aluksi. Minä alan vanheta ja tarvitsen apua. Niin kauan kuin elän, tahdon, että me kaikki pysymme yhdessä; sitten kun palaan Herran helmaan, jokainen teistä voi kulkea omia teitään. Sinäkin kerran otat itsellesi vaimon.
— Kukapa minusta välittäisi, — Elias virkkoi katkerasti.
— Miksi puhut niin, Elias? Kukako sinusta välittäisi? Joku kelpo tyttö tietysti. Jos muutat elämäsi ja elät rehellisesti jumalanpelossa ja työssä, ei onni sinua pakene. En nyt sano, että sinun pitäisi tavoitella rikasta tyttöä, mutta kunniallisen tytön saat varmasti. Jumala on säätänyt avion pyhäksi miehen ja naisen väliseksi liitoksi, eikä liitoksi rikkaan ja rikkaan tai köyhän ja köyhän välillä.
— No niin, — Elias sanoi nauraen. Älkäämme nyt enää puhuko siitä! Vasta tänäänhän tulin kotiin, ja nyt jo puhumme naimisestani. Puhumme siitä toiste, olenhan vasta kaksikymmenkolmevuotias, niin että minulla vielä on aikaa. Mutta olette väsynyt, äiti rakas. Menkää jo levolle!
— Olet oikeassa, mutta mene levolle sinäkin, Elias. Yöilma voisi olla sinulle vahingoksi.
— Vahingollinen? — hän virkkoi, — avaten suunsa ja vetäen syvään henkeä. — Kuinka se voisi olla minulle vahingollinen? Ettekö näe, että se antaa minulle jälleen elämän? Menkää nyt vain, minäkin tulen kohta sisälle.