Ukko Berte ja hänen poikansa Mattia palasivat lampaidensa luo, Pietro maanviljelykseensä, mutta illoin joku heistä aina tuli kotiin tapaamaan Eliasta ja puhelemaan hänen kanssaan. Silloin syntyi äänekäs keskustelu lieden ääressä tai pienellä pihalla, milloin kevätillat olivat kirkkaat. Eliaksen ei tarvinnut olla sen erityisen valvonnan alaisena, joka tätä nykyä seuraa rangaistusta tehden sen ankarammaksi, mutta ainakin ensi aikoina poliisi piti häntä silmällä, ja useina iltoina kaksi karabinieriä kiipesi raskain askelin ylös hiekkaista polkua, pysähtyen talon kohdalle ja pistäen päänsä sisälle Portolun portista.
Jos ukko Berte oli kotona ja hänen kipeät ketunsilmänsä huomasivat karabinierit, hän heti nousi, meni portille ja pyysi heitä puoleksi kunnioittavasti, puoleksi ivallisesti käymään sisään.
— Esivalta, järjestysvalta on tervetullut, — hän huusi. — Käykää vain sisään, nuoret miehet, juomaan lasi viiniä. Ettekö huoli? Luuletteko joutuneenne murhamiesten tai ryövärien pesään? Me olemme kunnon miehiä, eikä teidän tarvitse pistää nenäänne meidän asioihimme.
Karabinierit, molemmat punakoita tanakoita nuoria miehiä, suvaitsivat hymyillä.
— No, tuletteko, vai ettekö tule, häh? — ukko Portolu jatkoi. Pitääkö minun vetää teidät sisään? Entä jos jää pala käteeni? Menkää hiiteen, jos tässä täytyy niin kauan patistella ja kursailla. Hyvää viiniä on ukko Portolulla.
Lopuksi karabinierit astuivat tupaan, ja Annedda muori ilmestyi heti kuuluisa viinikarahvi kädessään.
— Eläköön kuningas, eläköön järjestysvalta, eläköön viini! Juokaa, ja sutkikoon teitä oikeus…
— No, no, — oli Mattian tapana sanoa, jos hän tällaisissa tilaisuuksissa oli läsnä — mitä isä siinä höpisee? Siinä tapauksessa he sutkisivat itseään.
— Ha, ha, haa! —
— Mitä siinä on nauramista? Juokaa, nuorukaiset! Ja juo sinäkin, Mattia, se tekee järjellesi hyvää, ja sinäkin, Elias, olethan kasvoiltasi harmaa kuin tuhka. Punainen miehen pitää olla. Näetkö näitä nuoria miehiä. Niin punainen tulee olla. Saakeli, käyttehän vielä punaisemmiksi. Häpeättekö ehkä ukko Portolun sanoja? No, olen minä saanut parempaakin väkeä punastumaan, rakuunojakin. Ette näy tietävän, kuka on Berte Portolu. Hyvä, sen sanon teille, se olen juuri minä.