— Huomenna tai tänään, se on yhdentekevää, — Portolu mörähti. —
Terve teille kaikille, terve priorille ja pienelle punakalle papille.
Jumala häntä varjelkoon, kyllä sen näkee, että hän on pappi, vaikka hän
esiintyy housuissa.
— Mitä sanotte tähän, herra kappalainen?
— Housuissa tai housuitta, kaikki olemme ihmisiä, — tämä vastasi vähän loukkautuneena. Sitten hän kääntyi Maddalenan puoleen ja lasketteli hänelle kohteliaisuuksia.
— Pidä varasi, — Elias virkkoi hymyillen tytölle, — pappi Porcheddu on hirveän vaarallinen naisille.
— Kas vain! — Maddalena sanoi suloisesti hymyillen. — Mutta minä en pelkää ketään.
Ja ukko Portolu rauhoitti:
— Sinun ei tarvitsekaan pelätä ketään, tyttöseni, kyyhkyseni. Tässä olen minä, setä Portolu, ja jos se ei riitä, niin on tässä lisäksi leppa. — Ja hän veti tupesta ison puukkonsa, jota hän tavallisesti kantoi vyössään, ja heilutti sitä ilmassa.
— Tämä on Mahometti, — hän huusi, tämä on käyrä miekka. Allargaribus.
Pappi Porcheddu peräytyi pari askelta taaksepäin ja teki käsillään pelästystä teeskennellen torjuvan liikkeen.
— Niin, nähkääs, — Portolu jatkoi pistäen puukon takaisin vyöhönsä, — tämän tytön, tämän kyyhkyn, on minun huostaani uskonut toinen kyyhky, leski, 'Arrita Scada'. Sanoin hänelle: — 'Ole huoleti, kyyhkyäsi ei mikään vaara uhkaa minun käsissäni. Puolustan häntä omalta kultapojaltani, Pietrolta, ja kaikilta haukoilta ja haaskakotkilta'.