Hän viipyi ulkona koko illan.
— Missähän se Elias on? — Annedda muori kyseli alinomaa katsellen levottomana ympärilleen. — Minne se siunattu poika onkaan mennyt? Mene etsimään häntä, Pietro.
Mutta Pietron koko huomio oli kiintynyt Maddalenaan — joka totta puhuen ei näyttänyt olevan suuresti rakastunut häneen, tai joka ei ainakaan näyttänyt sitä, ehkä noudattaakseen äidin kehoitusta käyttäytyä arvokkaasti. Ja Pietro vastasi: — Menen, menen, — mutta ei silti hievahtanut paikaltaan. —
— Missähän se Elias lienee? — Annedda muori toisti illallisen lähestyessä. — Portolu, menehän sinä ulos ja katso, missä poikasi on.
Berte Portolu hääri lieden ääressä, missä parastaikaa paistoi isoon puuvartaaseen kiinnitettyä karitsaa. Hän kehui, ettei kukaan osannut paistaa karitsaa tai porsasta paremmin kuin hän.
— No, voinhan tästä mennä, — hän vastasi vaimolleen, — mutta anna minun ensin paistaa valmiiksi tämä pieni elukka.
— Onhan karitsa jo tarpeeksi paistunut, Berte; mene etsimään poikaasi.
— Karitsa ei ole tarpeeksi paistunut, pikku eukkoseni. Ethän sinä tällaisista asioista tiedä hölyn pölyä. Vai rupeat antamaan Berte Portolulle neuvoja tässäkin? Voit muutoin antaa poikien huvitella, siinä he tekevät oikein.
Mutta Annedda oli itsepäinen, ja Berte oli juuri lähdössä ulos, kun Elias palasi sisälle. Hänen silmänsä säteilivät, hänen kasvonsa hehkuivat, hän näytti harvinaisen kauniilta. Kaikki katselivat häntä, Annedda muori huokaili ja ukko Berte alkoi nauraa mielissään siitä, että Elias oli hiukan päihtynyt.
Mutta Elias näki vain Maddalenan hiukan vinot ja hehkuvat silmät, ja hänen teki mieli itkeä kuin lapsi. — Hän on mieletön, tuo Maddalena. Miksi hän katselee minua noin? Miksi hän ei jätä minua rauhaan? Sanon sen Pietrolle, sanon sen kaikille. Jollei hän rakasta Pietroa, miksi hän siis pettää häntä? Hän on mieletön, mutta mieletön olen minäkin; en saa katsella häntä, minun täytyy raastaa sydän povestani. Nyt menen tuonne, missä Paolina, priorin tytär istuu, ja rupean hakkailemaan häntä. — Paolina, — hän virkkoi, lähestyttyään priorin liettä, — sinä olet kaikkein kaunein nainen Pyhän Fransiskuksen sukulaisista.