— Minutkin, veliseni? Pietro huusi.
— Niin, sinutkin. Ja Maddalena:
— Entä minut?
— Sinutkin, — Elias huusi raivokkaasti. Miksikä ei sinua? Senkö tähden, että olet nainen? Minä en tässä suhteessa tee eroa miesten ja naisten välillä, naisia ylenkatson enemmänkin kuin miehiä.
— Tämä kaikki ei kuulu asiaan, sanoi ukko Portolu, joka tarkkaavasti oli kuunnellut Eliaksen sanoja. Palatkaamme itse asiaan. Sinä siis aiot papiksi?
— Siltä tuntuu! — Elias huudahti kaataen lasiinsa viiniä. Kaatakaa laseihin, juokaamme.
— Hissuksiin! — Portolu huomautti keskellä yleistä hilpeyttä.
Puhukaamme järkevästi ennenkuin juomme.
— Se, joka ei juo, ei ole mies, isä rakas, — Pietro sanoi toistaen lauseen, jonka moneen kertaan oli kuullut isänsä suusta. Tämä suuttui toden teolla ja kirkaisi:
— Eläimetkin ajattelevat järkevästi, sinä kirottu nulikka. Kunnioita isääsi ja ole iloinen näiden ystävien ja tämän kyyhkyn läsnäolosta, muuten annan sinulle yhtä monta korvapuustia kuin sinulla on hiuksia päässä.
— No, no, ukko Portolu. Tämä on jo liikaa. Puhua moista sulhasmiehelle! — Maddalenani, olen mennyttä miestä, jollet sinä auta minua, — Pietro huudahti nauraen.