— Mutta onhan tyttö veljeni morsian, setä Martinu!
— Entä jos onkin veljesi morsian? Rakastaako tyttö häntä? Ei suinkaan. Hän ei siis ole veljesi oma, eikä koskaan ole tuleva hänen omakseen Herran lakien mukaan. Rakkaudesta solmittu avio on Jumalan säätämä, muunlainen avio on perkeleestä. Pelasta itsesi, Elias Portolu, ja pelasta tuo kyyhky, joksi isäsi häntä sanoo! Maria Maddalena suostui menemään kihloihin Pietron kanssa siksi, että hänet siihen pakotettiin, Pietrolla kun on vehnää, ohraa, papuja, talo, härkiä ja laitumia. Pahahenki siinä oli vaikuttamassa. Mutta Jumala oli määrännyt toisin. Hän antoi sinun palata kotia ja kohdata tuon tytön, ja te näitte toisenne ja rakastuitte toisiinne, vaikka tiesittekin, että ihmisten ennakkoluulojen mukaan ette saaneet edes katsella toisianne. Etkö näe tässä voimaa, joka käy yli ihmisvoiman ja joka viittoo sinulle tien? Eikö se ole Jumalan käsi? Punnitse tätä tarkoin, eikö niin?
— Se on totta, mutta Pietro on veljeni.
— Olemme kaikki veljiä, Elias Portolu. Pietro ei ole typerä mies, hän ymmärtää. Mene ja sano hänelle: 'Hyvä veli, rakastan morsiantasi, ja hän rakastaa minua. Mitä aiot tehdä? Tahdotko saattaa onnettomiksi veljesi ja tuon toisen viattoman olennon?'
Elias tunsi selässään kylmiä väreitä jo ajatellessaankin, että puhuisi niin veljelleen, ja pudisti päätään surullisesti ja pelästyneenä.
— En ikinä. Pietro löisi minut kuoliaaksi, setä Martinu.
— Sinä siis pelkäät?
— Miksi sitä teiltä salaisin. Pelkään todellakin, mutta en kuolemaa. Maddalenakin joutuisi turmioon, ja Pietro ja koko perheemme. Mutta tämä ei ole ainoa oka, joka minulla on sydämessäni, setä Martinu. Rakastan veljeäni enkä tahdo, että hän, vaikka myöntyisikin, tulisi onnettomaksi.
— Pietro alistuisi paljoa helpommin kuin sinä; hänellä on erilainen luonne kuin sinulla. Annan arvoa hyville tarkoituksillesi, Elias Portolu, mutta en niitä hyväksy. Ajattele seurauksia, tokko olet ollenkaan ajatellut niitä? Maddalena rakastaa sinua mielettömästi, olen lukenut sen hänen silmistään. Jos sinä vaikenet, hän menee naimisiin Pietron kanssa, tulee asumaan kotiisi, ja lopulta syöksytte kumpikin onnettomuuteen, sillä ihmisluonto on heikko. Tajuatko tämän, Elias Portolu? Etkö ole sitä ajatellut? Kiusaus voitetaan tänään, voitetaan huomenna, mutta ylihuomenna se voittaa meidät, sillä sydämemme ei ole kiveä. Oletko ajatellut sitä, Elias Portolu?
— Se on totta, se on totta, — Elias virkkoi silmät kauhusta laajentuneina.