— Elias, poikani, ole nyt järkevä, juo vähäsen, se tekee sinulle niin hyvää.
— En voi, — tämä vastasi valittaen kuin lapsi.
— Kas niin, ole nyt järkevä. Jos makaat siinä noin syömättä, tulet todenteolla sairaaksi, ja silloin teet kuolemansynnin, sillä Herra tahtoo, että säilytämme terveytemme.
Elias avasi suuret silmänsä, jotka olivat täynnä ahdistusta, ja tunsi ruumiissaan kovaa kipua.
— Jättäkää minut, antakaa minun kuolla rauhassa, — hän sanoi.
Annedda muori poistui ja palasi Maddalenan seurassa. Huomatessaan nuorikon Elias alkoi ilmeisesti vapista eikä jaksanut eikä halunnutkaan salata mielenliikutustaan. Hän yritti mutista onnittelua:
— Onnea vain! — mutta sanat takertuivat kurkkuun.
— Elias, miksi käyttäydyt noin? Miksi et nauti ravintoa? — Maddalena sanoi kylmästi ja päättäväisesti. Ethän enää ole lapsi. Miksi pahoitat äitisi mieltä? Ole nyt järkevä.
Elias nousi heti istumaan, otti liemikupin ja joi huohottaen ja väristen kuin lehti. Sitten he antoivat hänen juoda viiniä; pian hän vajosi kevyeen miellyttävään horrostilaan, joka ennen pitkää vaihtui levolliseksi uneksi.
Mutta yöllä hän heräsi, ja huolimatta unen tuottamasta ruumiillisesta hyvinvoinnista hän heti tunsi sisimmässään sanomattoman rajua ahdistusta, syvää epätoivoa. Maddalena oli lähellä, saman katon alla, ja Pietro oli onnellinen.