— Niin, lähtekäämme mekin tanssimaan, miksi seisomme tässä joutilaina — toinen Maddalenan ystävättäristä sanoi mielistellen ja kääntyi Pietroon päin.
Tämä katsoi häntä silmiin, levitti käsivartensa ja sanoi:
— No, mennään sitten tanssimaan, muuten kai menehdyt. Mutta ota huomioon, etten minä osaa, ja saat syyttää itseäsi, jos tallaan varpaillesi.
Pietro kietoi käsivartensa naisen vartalolle ja alkoi mitä hullunkurisimmin hyppiä ja pyöriä ympäri, mutta onneksi tytölle osui siihen mies, yllään karkeasta villakankaasta tehty, vyötäisiltä nuoralla sidottu pitkä mekko, joka pyysi Pietroa luovuttamaan naisensa hänelle. Tämä vetäytyi silloin syrjään ja huomasi, että Elias ja Maddalena tanssivat yhdessä.
— Nuo kaksi näyttävät osaavan tanssia, — hän virkahti leikkisästi itsekseen. — Ja hän ajatteli:
— Jos Annedda muori näkisi heidät, niin saisinpa häneltä aika nuhdesaarnan.
Hän jäi seisomaan ja katselemaan ympärilleen.
— Kas vain, tuo tyttö viihtyy hyvin munkin seurassa! Ja tuo toinen pieni västäräkki mekkopukuisen kavaljeerinsa kera!… Saakelin naisväki!
Mutta oikeastaan hän oli tyytyväinen, kun toisilla oli hauskaa.
Elias ja Maddalena tosin tanssivat erittäin hyvin, mutta he eivät juuri kiinnittäneet huomiota tanssiin jouduttuaan melkein huomaamattaan näin lähelle toisiaan ja ollen sanomattoman riemun huumaamina. Elias tunsi sydämensä tykkivän melkein ahdistuneesti, ja Maddalenasta näytti kuin koko katsojapiiri, kaikki nuo kalpeat ja julkeat kasvot olisivat pyörineet heidän ympärillään huimaavaa vauhtia.