Seudun väestö lähetti hänelle melko runsaasti viiniä, pähkinöitä, sipulia, papuja ja kuivia hedelmiä, ja vanha Anna oli taitava valmistamaan kaikenlaisia säilykkeitä, makeisia hunajasta ja rypälemehusta, ja keitti parasta kahvia koko Nuorossa.
Kuultuaan, että tuo nuori levotonsilmäinen mies, joka oli tullut tapaamaan pappi Porcheddua, oli Annedda Portolun poika, vanha Anna otti hänet ystävällisesti vastaan. Hän kyllä tunsi hyvin tuon kelpo muorin, joka kerran oli parantanut hänen kätensä ottamatta siitä mitään korvausta.
— Teen sen kiirastulessa kituvien sieluparkojen tähden — näin
Anneddan oli tapana sanoa potilailleen.
Viimein pappi Porcheddu tuli kotiin. Hän oli samanlainen kuin ennenkin, punoittava ja iloinen, ja otti Eliaksen vastaan ilosta huudahtaen, vaikka hän samalla katsoi tähän terävästi ja hiukan veitikkamaisesti.
— Hänkin arvaa asian, — nuori mies ajatteli ja kalpeni häpeästä ja ahdistuksesta.
— Minun täytyy puhua kanssanne, — hän mutisi.
— Entä tämä vanha tammi? — pappi Porcheddu kysyi kääntyen ukko Martinun puoleen. — Menkäämme huoneeseeni. Annesa, keitä kahvia ja tuo muutakin, jos sinulla mitä on.
— Nyt minä lähden, — ukko Martinu virkkoi. — Odotan sinua kotonasi, Elias Portolu. Hyvästi, herra pastori. Suljen suosioonne tämän nuoren miehen.
Mutta Porcheddu ei päästänyt ukkoa menemään, ennenkuin Annesa oli tarjonnut hänelle lasillisen viinaa, jota seurasi vielä toinenkin.
Ukko Martinu palasi Portolun taloon ja jäi odottamaan lieden ääreen. Kun Elias palasi kotiin, Maddalena oli vielä poissa, ja tämä pahoitti Eliasta, mutta ei samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ei. Nyt hän päinvastoin olisi tahtonut nähdä Maddalenan todistaakseen itselleen ja myös ukko Martinulle, että oli vahva. Hän olisi nyt katsellut Maddalenaa vapaana intohimosta ja halusta, puhtain ja katuvaisin silmin.