— Mitä »sitten?»
— Paljonko hän maksaa sinulle?
— Sata liiraa kuussa, aluksi. Myöhemmin tietysti enemmän. Saat nähdä, että minusta vielä tulee hänelle »kaikki kaikessa». Mutta täytyy taas ruveta lukemaan saksaa.
Antonio näytti paljon ajattelevan kielten, varsinkin saksan opiskelua, ja hän puhui siitä kauan. Mutta Regina ei enää kuunnellut.
— Palataan kotiin! hän sanoi äkkiä. Olet varmaankin väsynyt matkasta. Toscana! Gigi! Tulkaa jo kotiin. — He tulevat kyllä perässä. Kuulehan, minä näin kerran niin omituista unta; toisena yönä tuloni jälkeen muistaakseni.
Hän kertoi unensa kymmenestätuhannesta liirasta, Mariannasta ja palosotilaasta.
— Unet ovat joskus sangen merkillisiä!
Antonio ei vastannut.
— Mutta miksi et, Regina kysyi hetken epäröityään, miksi et kirjoittanut, minulle?
— Mitä minulla olisi ollut kirjoittamista? Olithan sinä jo ratkaissut asian omalla tavallasi. Minä tahdoin koettaa toista tapaa. Kirjeellinen keskustelu tuntui minusta hyödyttömältä. Lisäksi olin päättänyt tulla tänne.