— Äiti, Antonio rukoili, istukaa rauhassa paikallanne.
— Äiti, Gaspare toisti yhä vielä vihaisena, menkää katsomaan.
— Rakas lapsi, anoppi virkkoi kääntyen Reginaan päin, nuo siunatut palvelustytöt…! Ei siitä kannata puhua, niin sanotaan, mutta mitä tehdä, kun he syöksevät koko perheen turmioon… Kerronpa sinulle…
— Se on aikamme vakavimpia yhteiskunnallisia ongelmia, Massimo huomautti ivallisesti kohdistamatta puhettaan kehenkään erityisesti.
— Ilman piikatyttöjä et vain tulisi toimeen! Gaspare huusi.
— Ja sinut ne ottavat hengiltä.
— Minäpä lyön ne kuoliaiksi, jolleivät korjaa luitaan.
Kaikki nauroivat. Huolimatta vanhan rouvan tiheistä käynneistä keittiössä, täytyi kauan odottaa uusia ruokalajeja. Keskustelu vilkastui. Massimo puheli serkkunsa kanssa, ja Anna rouva päivitteli Clara rouvalle palvelustytön mahdottomuutta.
— No, mitäs teidän virastopomolle kuuluu? Antonio kysyi Gasparelta.
Ja Gaspare alkoi panetella ministeriänsä, samoin kuin oli panetellut palvelijattaria.