— Miksi et ole ennen puhunut minulle tästä?
— Mitä se olisi hyödyttänyt? Ajattele, jospa osakkeet olisivat laskeneet!
Samassa palvelijatar tuli kutsumaan illalliselle, ja aviopuolisot menivät ruokailuhuoneeseen. Lampun valossa Antonio huomasi, että Regina oli hyvin kalpea, muta hän rohkeni silti laskea leikkiä.
— Älä nyt vain nouse Pegasuksen selkään!
He puhuivat hetken pörssikeinottelun, uhkapelin ja arpajaisten siveellisestä puolesta ja niiden tuottamasta hyödystä.
— Joutavia! Antonio sanoi. Elämä itse on uhkapeliä: täytyy pelata tai kuolla. Ja nyt lähdetään pienelle kävelylle.
* * * * *
Paria päivää myöhemmin Antonio möi osakkeet — näytettyään ne ensin vaimolleen — ja antoi hänelle kolmetuhatta liiraa. Kaksituhatta Regina aikoi tallettaa säästöpankkiin. Lopuilla tuhannella liiralla hän osti salin huonekaluston ja tahtoi suorittaa kaikki lapsen syntymän ja ristiäisten aiheuttamat kulut.
— Ehkä kuolen, — hän tuumi odotusajan viimeisinä päivinä. Saat nähdä nyt, kun meillä on pieni omaisuus, minä kuolen pois…
— Älä puhu mielettömiä! Antonio vastasi melkein vihaisena.