— Näytätpä kuningattarelta tänä iltana koruinesi ja jalokivinesi! hän muun muassa sanoi.
— Maanpaossa olevalta kuningattarelta!
V
Muistellessaan myöhemmin avioliittonsa ensimmäisen vuoden tarinaa
Regina jakoi sen useihin pieniin lukuihin, joista hän antoi erityisen
merkityksen sille, joka käsitteli hänen ensi käyntiään ruhtinatar
Makulinan luona.
Se tapahtui tammikuun ensi päivinä, usvaisena ja leutona iltapäivänä. Indipendenza-aukiolla Regina ja Arduina odottivat Massimoa, jonka oli määrä siellä yhtyä heihin.
Antonio ei tullut mukaan, hän kun noina iltoina viipyi ministeriössä lähes yhdeksään asti tehden ylimääräistä työtä.
Tori oli autio, ainoastaan himmeän kellervän kuutamon valaisema. Paljaat puut häipyivät usvaan, ja lyhtyjen liikkumattomat jalat näyttivät olevan etäällä. Regina seisoi keskellä toria; hiljaisuus, yksinäisyys ja avaruus tuntuivat hänestä miellyttävältä. Ensi kerran Roomassa olonsa aikana hän huomasi jotakin ihailtavaa.
— Joudutaan nyt! Massimo kehoitti rientäessään kohtaamispaikalle ja heiluttaen uusia käsineitään. Kello on jo kymmentä vailla neljä. Jollei ruhtinatar tänä iltana anna minulle toiveita, niin varokoon itseään!
— Sinä kai olisit valmis naimaan hänet! Regina sanoi tehden vastenmielisyyttä ilmaisevan eleen.
— Sitä hän juuri haluaa! Arduina huudahti.