Regina meni makuuhuoneeseen ja astui konemaisesti kuvastimen eteen. Päivän viimeisen välkkeen hohteessa hän näki kauniin kiiltävän tukkansa, valkoiset hampaansa ja kirkkaiksi kiilloitetut kyntensä. Hänen hieno hipiänsä, jota oli sivelty »Venus» voiteella, oli melkein yhtä läpikuultava kuin miss Harriksen iho. Hänen raivonsa kiihtyi. Hän otti kuvastinpöydältä ihovoidetölkin ja paiskasi sen seinään. Se ponnahti vuoteeseen särkymättä. Hän otti tölkin vuoteesta ja asetti sen paikoilleen.
— Ei! Ei! Ei! hän nyyhkytti ja heittäytyi oikoiseksi vuoteeseen. — Minä sanon hänelle: 'Näetkö, millaiseksi tulen? Näetkö, millaiseksi te teette minut? Tänään likaa kasvoilla, huomenna sielussa! Minä lähden pois. Tahdon palata kotiin. Sinä et ole minulle mitään!' Sen sanon hänelle, heti kun hän palaa kotiin!
* * * * *
Tullessaan kotiin Antonio tapasi vaimonsa istumassa pienen pöydän ääressä. Regina kirjoitti luetteloa seuraavan päivän ostoksista. Oli jo myöhä; valot oli sytytetty, pöytä katettu. Palvelijatar valmisti illallista. Pienen asunnon täytti paistinpannun räiskyvä pihinä ja paistuvien artisokkien tuoksu. Samalla tulvi huoneeseen laakerin ja ruohon lemua puutarhasta avoimesta ikkunasta.
Maitoa………. —:20
Leipää………. —:20
Viiniä………. 1:10
Lihaa……….. 1:—
Jauhoja……… —:50
Munia……….. —:50
Salaattia……. —:05
Voita……….. —:60
Parsaa………. —:50
Yhteensä 4:65
Antonio tuli pöydän ääreen ja katseli paperiliuskaa, jolle Regina oli kirjoittanut.
— Regina, kävin täällä 6 aikaan, mutta sinä et ollut silloin kotona.
— Pistäysin kaupungilla.
— Kuulehan! Ruhtinatar lähetti minulle ministeriöön kirjelipun, pyysi minua käymään hänen luonaan puoli seitsemän aikaan, ja minä kävinkin siellä.
— Mitä hän tahtoi?