— Mitä meiltä siis puuttuu? Antonio toisti kohdistaen kysymyksensä pikemminkin itseensä kuin vaimoonsa.
— Näkyykö tänne Otava? Regina kysyi katsoen ylös ikäänkuin ei olisi kuullut hänen kysymystään.
Antoniokin loi katseensa taivaalle.
— Ei näy.
— Huomaat siis, että meiltä puuttuu jotakin! Emme näe edes tähtiä.
— Mitä sinä tähdillä? Olkoot, missä ovat, ei meillä ole niistä hyötyä.
Jos sinulta todella puuttuisi jotakin, et ajattelisi tähtiä.
— Tarkoitat kai, että puuttuu jotakin täällä! hän sanoi osoittaen otsaansa.
— Juuri niin!
— Nimittäin sinulta! Regina sanoi, valmiina vastaamaan niin kuin aina.
— Nyt heitän sinut alas ikkunasta, kun olet näin loukannut minua! Antonio virkkoi leikkisästi tarttuen häneen vyötäisistä. Jos järki on vähentynyt päästäni, niin on syynä siihen sinun oikullisuutesi.