— Jos sinun on kiire sitoa itsesi, niin voit kytkeä itsesi tuohon naiseen kaislalla.
— Mutta kun siinä oli sanottu syyt ja vastasyyt, hän lopulta lupasi tulla keväällä vihkimään teitä. Näin saimme toimeen sopimuksen. Ja Simone läksi matkaan sinun luoksesi, Marianna, ilmoittamaan kaiken. Mutta ennenkuin hän saapui näille seuduille, hän kohtasi yhden sisaristaan pukeutuneena miehenvaatteisiin; sisar ilmoitti hänelle, että sinun talosi oli urkkijoiden ympäröimä. Huomaa, Marianna, että Simonen sisaret vuoroonsa, miehenpuku yllään, odottivat paikassa, jonka kautta tiesivät hänen kulkevan tullessaan näille tienoille. He ovat rohkeita tyttöjä. Ja Simone palasi rotkoonsa odottamaan parempia aikoja. Hän ei edes ole käynyt katsomassa sairasta äitiään eikä ole antanut sinulle tietoja, jotta et pelkäisi…
Marianna hymyili. Hänen silmänsä säihkyivät rajusta ylpeydestä.
— Hänellä ei ole oikeutta olettaa, että minä pelkään.
— Annahan minun puhua loppuun. Päivä päivältä hän toivoi pääsevänsä luoksesi, eikä edes luottanut sisariinsa lähettääkseen sinulle terveisiä. Kun sitten ilmaantui tämä hyvä tilaisuus, käydessäni todistajana oikeudessa, päätettiin, että minä veisin perille hänen terveisensä.
— Kiitos. Oletko vaivautunut yksinomaan tätä varten? Mutta täällä… täällä… hän virkkoi. Costantino keskeytti ja sanoi hiljentäen äänensä:
— Sinun karjatalosikin on urkkijoiden saartama.
Marianna säpsähti ja katsoi isäänsä. Sitten hän taas hymyili ivallisena.
— Isä, meidän tulee osoittaa, että olemme rohkeata väkeä. Menkää siis heti tutkimaan, mihin urkkijat ovat piiloittautuneet. Ja sanokaa heille, että hukkaavat aikaansa turhaan.
Isä silmäili häntä ja luuli näkevänsä mielettömyyden oireen tyttäressään. Hän ei oikein oivaltanut tilannetta, mutta aavisti, että tytär lähetti hänet pois voidakseen paremmin puhua Costantinon kanssa. Ja suutaan avaamatta hän nousi ja poistui, vieraan seuratessa häntä katsein ja rypistäen kulmakarvojaan loukkautuneena.