Hän huokasi syvään ja riensi avaamaan keittiön oven. Palvelija oli totellut, hän ei ollut liikkunut paikaltaan. Isä taas oli tyttärensä lähdettyä juossut ikkunan ääreen, oli nähnyt Simonen tulevan ja sitten taas rientävän pois, ja nyt hän jännityksissään odotti hänen paluutaan.
Nähdessään tyttärensä kasvot kalpeina, piirteet vääntyneinä ja silmät kosteina, vaikka niistä ei vuotanutkaan kyyneliä, hän meni tytärtään vastaan, rohkenematta kysyä mitä oli tapahtunut. Hän vain katseli häntä ja tunsi, että jotain kamalaa jo oli tapahtunut, pahempaa kuin jos Simone olisi ahdistanut Mariannaa tai surmannut hänet.
Sanaakaan sanomatta tytär asettui ikkunan ääreen, ja pimeä keittiö vaipui taas hiljaisuuteen. Molemmat miehet loivat vähän väliä toisiinsa katseen, odottaen mieli raskaana. Äkkiä koirat ulkona alkoivat haukkua pitkään, valittaen, ja Marianna harhaili levottomana oven ja ikkunan välillä. Hän näytti aavistavan, että ulkona metsän salaperäisessä kätkössä tapahtui jotain kaameata, ja viittasi kädellään koiria vaikenemaan, jotta hän kuulisi paremmin.
Pyssynlaukaus pamahti selvästi lähellä. Kaiku toisti sen, ja vielä toinenkin kaukaisempi kaiku.
Marianna päästi huudon, ikäänkuin vastaten kutsuun.
Ja hän juoksi ulos, tällä kertaa miesten seuraamana.
He löysivät Simonen lähteen luota, kallioiden juurelta, juuri samasta paikasta, missä palvelija oli nähnyt hänet eräänä kesäkuun päivänä hänen ensi käyntinsä jälkeen karjatalossa.
Marianna, joka riensi isänsä edellä hätääntyneenä etsien ja juosten ennen heitä metsään kuin haavoittunut hirvi, näki hänet ensiksi. Simone oli polvillaan lähteen edessä, kädet kouristaen kalliota. Hän näytti yrittävän nousta pystyyn. Hänen selässään oli pyssy, jonka piippu välkkyi kuutamossa, turhaan nyt valvoen haavoitetun omistajansa turvallisuutta.
Marianna ei valittanut. Hän tarttui Simonen olkapäihin auttaakseen häntä nousemaan. Haavoittunut nojasi hänen käsivarsiinsa, mutta Marianna horjahti taaksepäin ja vaipui istumaan kivelle hänen ruumiinsa painamana.
Taas he olivat yhdessä. Hänen verensä valui Mariannan syliin. Marianna haki kädellään haavan kohtaa, tunsi veren siitä vuotavan kuumana sormilleen ja luuli, että Simone oli kauttaaltaan runneltu ja että veri virtasi hänestä joka taholta.