Sormellaan hän viittasi palvelijan luokseen ja sanoi hiljaa nyökäyttäen päätään ikkunaan päin:
— Tuo houkkio on vielä lähteellä. Vie hänelle ainakin juotavaa.
— Tässä täytyy ensi sijassa ajatella naisia — murisi palvelija, — he ovat paastonneet tänään kuin pitkänäperjantaina.
— Ajattelemme kaikkia. Malta mielesi, mies!
Hän huokasi syvään. Siitä alkaen kuin pappi oli talossa, hän tunsi helpotusta mielessään. Hänestä tuntui, että kaikki kääntyi hyvälle tolalle, ja että kaikki järjestyisi entistään paremmaksi.
Hän lähetti siis palvelijan Sebastianon luo ja kattoi pöydän. Tuossa oli piimäastia ja tuossa hunajakakut tammisessa sokeriastiassa. Poiketessaan tyttärensä taloon hän oli muistanut ottaa Fidelalta mukaansa nisuleipää. Tuossa oli tuore juustokin, pehmeä kuin vaha, ja tuossa viinipullo. Kaikkea oli. Se olisi kelvannut hääateriaksi. Kissanpoika seurasi häntä ja pyyhkäisi selkäänsä hänen sääreensä; äkkiä se parkaisi ja loikki tiehensä. Isäntä oli huomaamattaan astunut sen käpälälle. Kuullessaan kissan äänen Marianna, joka istui sisähuoneen oven ulkopuolella, heräsi horrostilastaan. Kuu kumotti täydeltä terältään metsän yläpuolella, taivas oli sininen kuin päivällä ja kaikki esineet näkyivät selvinä ruohoaukiolla. Mies lähestyi taloa nurmikon poikki. Marianna tunsi hänet heti.
— Se on Costantino, Simonen toveri, — sanoi Marianna puoliääneen äidille. — Varmaankin hän tiesi, että Simone tuli tänne, ja kun hän ei nähnyt hänen palaavan, hän on tullut hakemaan häntä.
Costantino pysähtyi heidän eteensä ja Marianna nousi tervehtimään häntä. He katsoivat toisiinsa, niinkuin aikaisemmin kuutamossa, ja tajusivat toistensa ajatukset.
— Hän on tuolla sisällä, — hän sanoi nyökäyttäen kärsiviä kasvojaan perähuoneeseen päin. Hän on kuolettavasti haavoittunut ja menettänyt tajuntansa. Pappi on hänen luonaan.
Costantino tuntui rauhoittuvan kuultuaan, että pappi oli siellä. Hän laski kätensä Simonen äidin päähän ja tunsi sen hehkuvan hänen sormiensa alla. Ja tästä kosketuksesta vanhan naisen suru vihdoinkin pääsi purkautumaan. Nyyhkyttäen hän tarttui Costantinon käteen ja kostutti sitä kyynelillään.