— Kas tässä, — hän virkkoi, laskien rahat pienelle ikkunalaudalle, — voit säilyttää niitä vaikka tässä; eipä kukaan rohkene lähestyä niitä varastamaan, niin kauan kuin sinulla on niin hyvä vartija.
Marianna tunsi sydämensä sykkivän vilkkaammin kuin linnulla, joka herää häkissään. Hän oli ymmärtänyt, mutta tahtoi saada tarkempaa selvyyttä.
— Kenestä puhut? Simonestako? Hän voi kyllä vielä näyttäytyä — vai olemmeko kohdelleet häntä pahoin?
— Pahoin? Olette kohdelleet häntä kuin kuningasta, serkku rakas! Mutta pidä varasi, älä suo hänelle liian suuria vapauksia.
— En ole koskaan suonut vapauksia kenellekään, enkä kaipaa ketään, — hän vastasi joutuin, ylenkatseellisesti, — muuten juuri sinä kehoitit minua kohtelemaan häntä hyvin.
Sebastiano poistui rauhoittuneena, mutta Marianna oli levoton ja loukkautunut hänen salaviittauksistaan, ollen sisimmässään kuitenkin onnellinen tietäessään Simonen olevan lähiseuduilla.
Illan suussa Marianna käyskenteli niityllä, avustaen lehmien ajamista laitumella kotia. Rauhallisella karja-alueella äsken niitetty heinä soi sirkkojen sirinästä, ja pienimmätkin hälyäänet kaikuivat kauas.
Mariannasta tuntui yhä, kuin hän olisi kuullut askelia kaukaa. Hän eteni hiukan tuonnemmaksi rautatammilehtoa, nousten polun vieressä kohoavalle kummulle; hän ei ollut koskaan iltaisin liikkunut niin etäällä yksin. Hän ihmetteli, mistä häneen oli tullut tällainen uskallus. Vastaus tuli suoraan sydämen pohjasta. Hän toivoi kohtaavansa Simonen. Ja hän häpesi ja kääntyi takaisin.
Ilta-aterian jälkeen hän tapansa mukaan istui pikkuhuoneensa ulko-oven edessä. Isä ja palvelija olivat jo menneet levolle, ympärillä vallitsi hiljainen rauha, keskeytyen ainoastaan tähtien tulkinnasta ja sirkkojen sirinästä. Kuun noustuakin hän jäi paikalleen istumaan.
Ollessaan siinä vallan omissa hoteissaan hän luuli voittaneensa haaveilunsa, jopa häpeävänsä vähäistä kävelyään iltahämärässä; ja hän kosketteli hiljaa kylmiä sormiaan, laskien päiviä, jotka vielä olivat jäljellä hänen paluuseensa Nuoroon. Mutta tämä ajatus jääti häntä, ja hän tuli ajatelleeksi vankilaa.