Hän nousi seisoalleen ja tunnusteli jalallaan altaan pohjaa. Sitten hän hiljalleen meni etemmäksi ja sukelsi viimein kokonaan veteen, painaen päänsäkin pinnan alle, mutta nosti sen oitis ylös, pirskottaen hiuksista pisaroita ympärilleen.
Ja äkkiä hän muuttui iloiseksi, toiveikkaaksi. Olihan kaikki kaunista hänen ympärillään; köynnösten välissä vilkkuivat liekkien tavoin kultaliljat, kukasta kukkaan aallehtivat hämähäkkien kirjavat langat. Satakieli lasketteli liverryksiään, ja sen laulusta tuntui pulppuilevan lähteen vesi.
Kumartuneena veteen Simone hieroi huolellisesti ihoaan, mutta tämäntästä hän oikaisi vartalonsa, katsellen rintaansa ja käsivarsiaan, joiden hipiäkarvoissa kimalteli vesihelmiä. Sitten hän taas kyyristyi, koettaen turhaan tavoitella käsiinsä pientä ruskeaa taimenta, joka kiiti altaan poikki virtaavan veden mukana.
— Mutta otanpa sinut, Marianna! — hän huusi äkkiä. Ja kaiku toisti: —
Marianna, Marianna!
Ja kaiku tuntui hänestä todelliselta ääneltä, etäiseltä, rauhalliselta ja verhotulta; se oli vallan kuin Mariannan ääni.
Silloin hän huusi oman nimensäkin.
— Simone! Simone! — ja kuvitteli lapsellisesti, että Marianna vastasi.
Näin kuluivat tunnit, ja ilta saapui. Taas ilmestyivät kuu ja ilman syvät huokaukset, jotka saivat kaikki oliot salaperäisen levottomiksi. Kallioiden ääriviivat vuoren huipulla näyttivät ihmiskasvoilta, jotka katselivat kuuta. Tähdet olivat niitä lähellä, mutta eivät silti koskettaneet niitä. Kaikki näytti pysähtyneeltä; liikkumattomuudessaan luonto odotti, kaihosi jotakin, joka oli ilmestymäisillään, mutta joka ei kuitenkaan näyttäytynyt.
Simone oli kauan levännyt kylvyn ja aterian jälkeen ja sitten kiivennyt jälleen kalliosyvennykseen odottamaan toveriaan. Hän oli nyt rauhallisempi, mutta samalla levottomampi, ajatellessaan Mariannaa.
— Viime yönä tähän aikaan olimme yhdessä… — ja hänestä tuntui kuin hän vielä olisi painanut päätään hänen polvilleen ja tunsi halua purra niitä. — Mikä houkkio olinkaan! Mutta Costantinolle tietysti sanon, että suutelin häntä. Tuossa se pahuksen kuhnustelija viimeinkin saapuu.