Marianna kuunteli, yhä pysyen kumarassa. Kun Simonen selostus oli lopussa, hän nosti silmänsä; ne olivat niin surulliset ja vakavat, että Simonen kasvot synkistyivät.
— Sinä näytät kovin paheksuvalta.
Vastaamatta Marianna kysyi:
— Entä, jos tuo vanha nainen olisi ollut siellä?
— Mikä vanha nainen?
— Lammastarhan vanha nainen.
Simone tunsi tarvetta purskahtaa nauruun joka kerta, kun tuo lammastarhan seikkailu johtui hänen mieleensä. Hän naurahti nytkin ja tarttui Mariannan käteen, painaen sitä sydämelleen.
— Oletko ehkä mustasukkainen lammastarhan vanhalle naiselle? Jos hän olisi ollut siellä, olisimme tanssittaneet häntä, sen vannon, siinä kaikki. Marianna, minä kammoan verta. Etkö nähnyt, kuinka pyyhin veren sormestasi? Mutta sinä et luota minuun, sinä paheksut minua. No niin, katso minua, — hän sanoi kääntyen kokonaan hänen puoleensa ja pahoittaen hänet nousemaan; — katso minua kasvoihin! Näytänkö minä sinusta pahantekijältä? Ja jos luulisit minun olevan pahantekijän, voisitko pitää minusta?
— En voisi, — vastasi Marianna joutuin.
— Katso siis minua. Mutta älä katso oudoksuen. Minä olen voittava kaiken kuin sodassa. Menisinpä vankilaankin, jos se on välttämätöntä. Otetaanhan sodassakin vankeja. Ja sitten olisin vapaa ja rupeaisin taas sinun palvelijaksesi, pehmittäisin maan jalkojesi alla, ettei se olisi jaloillesi kova. Mitä muuta tahdot minulta? Sano, mitä vaadit minulta. Ennenkuin olin jälleen nähnyt sinut, vankila, kuolema ja helvetti olivat minulle yhdentekevää. Tai tahdoin aina elää keskellä kiviä ja kallioita kuin metsäsika. Mitä välitin minä muusta. Niin. Ja odotin aikaa ja tilaisuutta tullakseni rikkaaksi ja voidakseni auttaa omaisiani. Kaikki muu oli minusta arvotonta. Mutta nyt kaikki on muuttunut. Kun Costantinon äiti kävi luonamme, äiti ja poika rukoilivat, ikäänkuin rotko olisi ollut kirkko. He lukivat rukouksiaan tuulen humistessa. Marianna, vakuutan sinulle, että minä olin lyyhistynyt rotkon perälle, enkä liikuttanut huuliani, mutta rukoilin heidän kanssaan. Tällaiseksi sinä olet tehnyt minut, olet puhaltanut minuun jälleen lapsen mielen! Tällainen olen nyt, Marianna! Katso minua!