— Isälläni ei enää ole määräysvaltaa minuun. Hän oli käskijäni lapsuudesta alkaen. Hän menetteli minun suhteeni niinkuin parhaaksi näki. Nyt se riittää.
— Ja kuitenkin on velvollisuutesi mainita se hänelle. Miksi sanot sen minulle, palvelijallesi?
— En, en sano sitä kellekään muulle, Fidela! Sanoin sen sinulle, koska olet täällä ja näet, mitä minä teen, enkä tahdo, että arvostelet minua väärin.
— En minä sinua arvostele. Voithan ajaa minut talosta ja menetellä mielesi mukaan.
Marianna laski päänsä pielukselle. Väristys tuntui hänen selässään. Hän näki palvelijattaren varjon pimentävän vuoteen ja luisevan ja vahvan käden painavan olkaansa. Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut puun tai kallion varjossa, siihen paenneena myrskysäällä. Hän tunsi Fidelan kookkaan ruumiin lämmön ja muisti lapsena vietetyt yöt, ullakkohuoneen vuoteen, ahdistuksen ja ilon siitä, että oli palvelijattaren läheisyydessä.
Eihän mikään ollut muuttunut siitä ajasta. Hän kuvitteli vielä olevansa lapsi. Sama ullakon salaperäisyys vallitsi hänen nykyisessä makuuhuoneessaan, jossa hän varttuneena naisena asusti. Tarujen henkilöt olivat ruumiillistuneet, selittämättömät seikat olivat pukeutuneet havainnollisiin muotoihin, ja silti kaikki oli yhä vielä salaperäistä.
Molemmin käsin hän tarttui Fidelan hänen olkapäällään lepäävään Käsivarteen, kuin oksaan nojaten, ja painoi siihen huuliaan, tukahduttaakseen nyyhkytyksensä.
— En oikein tiedä, miten tämä on tapahtunut, — hän sitten sanoi hilliten itseään; — olen tyytyväinen siihen, mitä olen tehnyt, mutta pelkään. Tuntuu siltä, kuin alati näkisin unta ja kuin joku käsi johtaisi minua. Se johtaa minua, mutta seuraan sitä, sillä se on minun tahtoni mukainen. Olen ajatellut kaikkea, enkä peräydy askeltakaan, vaikka isäni pelastaminen olisi kyseessä. Se on minun kohtaloni, Fidela! Turhaan vastustat minua, turhaan puhut. Se on minun kohtaloni.
Hän oikaisi itsensä taas vuoteelle ja huokasi kuin vapautuneena taakasta.
— En ole ummistanut silmiäni viime yönä. Nyt olen väsynyt ja tahdon nukkua, — hän mutisi, jälleen peittäen kasvonsa.