Fidela kumartui hänen ylitseen.
— Marianna, sinä olet tämän talon valtijatar ja voit menetellä niinkuin tahdot, mutta kun uskoit salaisuutesi minulle, voit kuunnella neuvoani. Pyydä isääsi tulemaan tänne ja avaa hänelle sydämesi. Me olemme kaikki sokeita, Marianna, ja tarvitsemme toinen toisemme tukea. Olethan sinä harras kristitty ja tunnet Herran käskyt. Ja isä on aina isä.
Marianna tunsi miten Fidelan karkea käsi kosketteli hänen raidin peittämiä kasvojaan, tehden siinä ristinmerkin, niinkuin hänen tyttönä ollessaan, karkoittaakseen pahat ajatukset. Hän muisti sen kauhun tunteen, joka oli vallannut hänet tuona yönä vuoriston karjatalossa Simonen ensi katseesta, mutta hän ei muuttanut päätöstään.
— Anna minun nukkua. Olen väsynyt, ja päätäni särkee. Sitten annan sinulle vastauksen.
Palvelijatar oli itsepäinen:
— Salli minun lähettää kutsumaan isääsi. Sitten olen rauhallinen.
— No lähetä hänelle sana, — sanoi Marianna viimein väsyneenä.
Jäätyään yksikseen hän tunsi sisällistä rauhaa. Nyt, kun hänen salaisuutensa oli puhjennut esiin hänen sisimmästään, hän tunsi itsensä vapaammaksi ja vahvemmaksi. Hänestä tuntui kuin hänen salaisuutensa olisi levännyt hänen povellaan kuin vastasyntynyt lapsi; ja hän nukahti sen viereen.
Tällävälin palvelijatar meni aamukirkkoon.
Hän oli sulkenut portin kahteen kierrokseen ohut katkeruuden hymy ankaroilla huulillaan. Hän ei mistään hinnasta olisi pettänyt emäntäänsä, mutta mietti keinoa pelastaakseen hänet. Hänen käsityksensä oli, että Marianna oli sairas, päähänpiston riivaama. Se oli karkoitettava. Jos kaniikki vielä olisi ollut elossa, hän olisi voinut raamattu kädessä manata pois sen hirvittävän kirouksen, joka uhkasi taloa. Mutta heitä oli siellä vain kaksi yksinäistä naista, eikä hän toivonut suuria Berte Sircan avusta. Jos hänen antoi hääriä keskellä hiehojaan, paimenen työkaluineen, hoidellen maitoa ja juustoja, niin hän täytti velvollisuutensa tunnollisesti. Mutta jos hän joutui vastapäätä toista miestä, jos hänen eteensä osui jokin elämän vaikeus, niin hän varisi maahan kuin lehti tuulessa.