— Onpa täälläkin ollut huolia.
— Sinulla! — hän virkkoi hiukan ylenkatseellisesti. Mutta heti hän näytti katuvan ja loi alas varjojen peittämän katseensa.
— Minulla!? Miksi ei minullakin voisi olla huolia?
— Sinulla!? No niin, voihan niin olla. Mutta on mukava, vaikka jotkut huoletkin painavat, istua lämpöisen lieden ääressä, kaikkien onnen lahjojen ympäröimänä.
Entä ulkoa tulevat vastoinkäymiset?
— Se on totta. Kirottu olkoon kuolemansynti! Niin, ulkoa tulevat vastoinkäymiset. Tarkoitat sydäntä, joka värähtelee, — värähtelee myrskyssä merellä!
— Sebastiano! Sydämeni on sisällä; se on suljettu lippaaseen.
— Anna siis minulle lippaan avain!
— Avainta ei ole. Tuo lipas on tärveltynyt, aukeamaton. Mutta mitä se sinuun koskee?
— Koskeepa kyllä.