Myös nuori mies katsoi häntä silmiin. Ja ennenkuin olivat sanoneet sanaakaan, he ymmärsivät toisiaan, kuin olisivat olleet tuttavia jo monena vuotena.
— Marianna, tiedätkö, kuka minut lähetti?
— Tiedän.
— Tunnetko siis minut?
— Tiedän kyllä, kuka olet. Ja tunsitko sinäkin minut?
— Todella tunsin. Voinko siis sanoa sinulle asiani?
— Onko sinulla hyviä uutisia?
— Ellet ole muuttanut mieltäsi, ovat uutiset hyvät.
— Jumalan kiitos, — sanoi Marianna ja katsoi ympärilleen huoaten. Hänestä tuntui kuin hän olisi astunut ulos ahtaasta rotkosta, ja kuin hänen ympäristönsä äkkiarvaamatta olisi laajentunut.
Isä oli lähtenyt liikkeelle ovelta ja lähestyi arkana.