— Don Paulua ei ole vielä saatu pidätetyksi, mutta häntä etsitään kaikkialta. Sinuakin etsitään. Kaikki lähitalot on tarkastettu, täti Annan hökkeli, kirkkoherra Virdiksen pappila, Franchisca Perran asunto…
Annesa kuunteli silmät levällään, kuin olisi juuri kavahtanut unesta.
— Missähän Paulu on? Missä luulette hänen piileskelevän?
— Kyyhkyseni, kaiketi täällä housuntaskussani! vanhus vastasi pistäen käden taskuunsa. Kuinka voit kuvitellakaan, että minä tietäisin? Juo vähän maitoa ja syö pala leipää.
— Kertokaa nyt minulle! Annesa tiukkasi. Kävittekö kylässä?
— Kävin kuin kävinkin. Puhuin pastori Virdiksen kanssa. Hän luulee, että koko juttu nukkuu nahkoihinsa, sillä hän pitää teitä kaikkia syyttöminä. Tänään tulee Nuorosta kaksi lääkäriä toimittamaan ruumiinavauksen. Muutaman tunnin kuluttua veljenpoikani Ballore tulee tänne tuomaan tietoja. Sitten taas minä vuorostani käyn täällä.
Annesa laski maitoruukun ja leivän syrjään voimatta maistaa mitään.
Kädet helmassa ja silmät tuijottaen tyhjään avaruuteen hän istui liikkumattomana, mutta nyt hän ei enää uneksinut.
— Jollei mitään ole tapahtunut, ei voi mitään seuratakaan.
Nuo toiset saattoivat toivoa; hän ei enää toivonut.