— Oletko kihloissa? hän kysyi Annesalta tämän tullessa jälleen sisään. Jollet vielä ole, niin katso, olisinko minä mieleisesi. Tulin tänne kannuksien ja ohjasten kaupalle ja etsimään morsianta.
Pila ei miellyttänyt Annesaa, joka taas kävi alakuloiseksi ja pilkalliseksi.
— Voithan sitoa yhden ohjaksistasi jonkun tämän puolen naisen kaulaan ja viedä hänet kotikylääsi.
— Älä höpise joutavia. Sano nyt, onko sinulla sulhanen vai ei! Karskista puheestasi päättäen sinulla ei vielä ole, tai sitten lopen ruma.
— Erehdyt, veikkoseni; minun sulhaseni on paljoa kauniimpi kuin sinä.
— Saisiko tulla tutuksi sen miehen kanssa?
— Miksikäs ei! Kunhan vain maltat odottaa.
Annesa meni ruokahuoneeseen. Taimenten jälkeen hän tarjosi paistettuja munia sipulin kera ja kantoi lopuksi pöytään makaroneista ja tuoreesta juustosta tehdyn kakun.
— Emme enää osanneet odottaa vieraita, donna Rachele puolusteli luoden ilmeisen häpeävän katseen Ballor Spanuun. Suo siis anteeksi, Ballore, jos kestitykset ovat vähän niin ja näin.
— Tehän kestitsette minua kuin ruhtinasta! vieras vastasi syöden ja juoden halukkaasti.