Molemmat vanhukset olivat hilpeällä tuulella. Don Simone oli iloinen ja rauhallinen, tai ainakin näytti siltä, mikä Ballorelle oli ennestään tuttua. Mutta ukko Cosimun naurussa oli alakuloinen soraääni, ja sairas vanhuskin, joka hitaasti pureskeli taimenen vaaleanpunaista, mehevää lihaa, otti osaa keskusteluun ja hymyili ivallisesti, kun vieras puhui Paulusta.

— Kieltämättä, donna Rachele, me kaksi, minä ja poikanne Paulu, olimme aika rasavillejä! Muistan, kuinka Paulu kerran kävi minua tervehtimässä kotikylässäni, eivätkä kummankaan omaiset kuukauden päiviin kuulleet meistä yhtään mitään. Kuljimme juhlasta juhlaan, kylästä toiseen, ratsain koko ajan. Hyväinen aika, millaisia huimapäitä me olimmekaan! Kuinka hassu ihminen onkaan nuorena.

— Aika vintiöitä olitte, mutisi sairas.

— Muistan sen hyvin, donna Rachele vastasi. — Ja kuinka levottomia me olimmekaan! Luulimme, että poliisi oli pannut teidät kiinni.

— Mitä? Vai poliisi! vieras huudahti melkein loukkautuneena. Olimme tosin rasavillejä, mutta silti kelpo poikia. Sen voimme sanoa kaikkien kuullen. Se minun vain on tunnustaminen, että tuhlasimme paljon rahaa.

— Juuri sen tähden, sairas ukko aloitti ärtyisästi, mutta samassa Annesa ojensi hänelle lasin ja katsoi häneen tuimasti, niin ettei ukko uskaltanut jatkaa. Muutoin Ballore Spanu hyvin tiesi, että Paulun nuoruudenhurjastelut olivat lopulta syösseet perheen talouden rappiotilaan, joten sitä ei tarvinnut toistaa.

Donna Rachelen kasvoille levisi varjo, ja ukko Cosimu sanoi:

— Paulu on hyvä, perin hyvänahkainen mies, mutta hän on aina ollut liian iloinen ja ajattelematon. Hän ei koskaan ole pelännyt Jumalaa. Aina hän on huvitellut ja nauttinut elämästä kaikin tavoin.

— Sen kyllä näkee, ettei hän ole syntynyt munkiksi, vieras huomautti.
Muutoin ihmisen kai täytyykin huvitella, niin kauan kuin on nuori…

— Anteeksi! Minä pidän vielä hauskaa, vaikka olen jo vanha, don Simone virkahti ivallisesti. Hän ei sietänyt, että puhuttiin pahaa hänen veljenpojastaan vieraiden läsnäollessa, joten hän koetti siirtää keskustelun muihin asioihin.