— Etkö äsken kuullut minun ratsastavan ohi? Arvelin, että vaja varmaankin lainehti sadevettä tulvillaan, niin että jätin hevosen ukko Castigun hoiviin. Hän saa huomenna viedä sen laitumelle.
Tällaista oli kyllä sattunut ennenkin, mutta nyt Annesa ihmetteli sitä kuin jotakin merkillistä tapahtumaa. Paulu riisui yltään sadetakin. Annesa otti sen joutuisasti häneltä ja muisti levottomuutensa rajuilman aikana.
— Sydämeni sanoi, että olit matkalla, Annesa virkkoi puoliääneen, yhä kuvitellen, että vanhus kuulisi. Mutta emme odottaneet sinua tulevaksi. Niin, sainhan kirjelippusi. Kuinka se minua pelästyttikään! Sain aivan kuumetta.
— Näen, että vapiset vieläkin, Paulu mutisi. Mutta kuulehan, olen saanut rahoja. Odota minua hetkinen. Menen yläkertaan, mutta palaan heti.
Annesa tuli lähemmäksi ja katseli häntä silmät levällään. Paulu syleili häntä, painoi hänet povelleen, suuteli häntä ja sanoi:
— Niin, se onnistui viimeinkin; sain irti rahoja, Annesa. Odota nyt vähäsen.
Paulu hellitti syleilynsä, otti kynttilän ja kiipesi yläkertaan. Annesa ei huomannut syleilyä, ei tuntenut suudelmaa, tajusi vain kaksi kauheaa asiaa. Paulu oli saanut rahoja, oli kulkenut talon ohi, ennenkuin rikos oli tapahtunut, eikä ollut kolkuttanut portille! Hän istuutui portaiden astuimelle pimeään märkä ja raskas sadetakki polvillaan, ja hänestä tuntui, kuin häntä olisi painanut hirvittävä taakka. Paulu oli kulkenut ohi, eikä ollut ilmaissut tuloaan. Hän oli pelastunut, mutta Annesa itse oli hukassa!
Mutta itse tämä epätoivo loi häneen rajua voimaa. Hän kapinoi suruaan, tunnonvaivojansa, pelkoaan, kaikkia niitä kauheita tunteita vastaan, jotka häntä raatelivat.
Hän nousi, pudotti sadetakin maahan, kulki käytävän päähän ja avasi puutarhaan johtavan oven. Hän näki kuun hopeoiman taivaan mustan metsän yläpuolella ja hengitti syvään.
— Tein kaiken hänen vuokseen, hän puheli pannen kädet kiihkeästi ristiin. Olin sokea, en nähnyt enkä kuullut mitään. Ja hän ratsasti ohi, eikä ilmoittanut tuloaan! Minulle hän kirjoitti, että tahtoi kuolla, mutta toivoi kuitenkin pelastuvansa. Hän petti minut… petti minut!