Paulu yllätti hänet avoimen oven kynnyksellä ja luuli hänen avanneen sen mennäkseen puutarhaan hänen kanssaan, niinkuin heidän oli tapana tehdä. Paulu kietoi siis käsivartensa hänen vyötäisilleen ja veti hänet mukaansa. Maa oli kostea, yö viileä. Puutarhan perällä virtaava oja, joka oli paisunut sateesta, välkkyi kuutamossa. Ruohon ja kostean mullan tuoksua uhosi metsästä. Annesa ei kiinnittänyt huomiota mihinkään, mutta Paulu nautti, huolimatta matkan väsymyksestä, luonnon ihanuudesta ja tahtoi ilmaista iloaan rakastetulleen. Tämä oli hänestä oikein, hän kun näytti tahtovan hyvittää jonkin lemmitylleen tekemänsä vääryyden. He eivät menneet metsän laitaan asti, siellä kun oli kovin märkää, vaan kulkivat seinäviertä ja pysähtyivät pienen pihaportin kohdalle.
— Sinä luultavasti pelästyit? Paulu sanoi yhä painaen häntä lujasti itseensä. Kaduin suuresti, että lähetin koko kirjelippua. Mutta olin silloin niin toivoton. Nyt kerron sinulle kaiken. Pelästyitkö todella?
Annesa ei vastannut. Näytti siltä, kuin hän olisi ollut suuttunut.
— Niin, anna minulle anteeksi! Ole taas iloinen ja kuuntele, miten minun kävi.
— On paras panna talon ovi kiinni ja pysytellä pihalla. On jo myöhä, hyvin myöhä, Annesa kuiskasi ja koetti irtaantua hänestä.
— Odotahan, Annesa. Et vielä ole antanut minulle suukkoa.
Paulu suuteli häntä tavallista tulisemmin. Näytti siltä, kuin hän olisi ollut alttiina jollekin vaaralle, kuin olisi pelännyt, ettei enää koskaan saisi nähdä Annesaa, ja nähdessään hänet nyt hän tunsi rakastavansa tätä enemmän kuin oli luullutkaan.
Annesa värähti, mutta ei Paulun suudelmista. Hän näki yhä edessään vanhuksen tummanpunaiset kasvot ja kaamean hymyn ja pelkäsi, mutta toivoi samalla, että hän heräisi henkiin.
— Ehkä, jos kutsumme lääkärin… hän ajatteli.
— Annesa, mikä sinun on? Onko sinussa vielä kuumetta? Niin, mene nyt vain pian nukkumaan. Annahan, kun ensin kerron sinulle, mitä kaikkea minulle on tapahtunut senjälkeen kuin kirjoitin tuon kirjelipun. Lähdin don Peun kotikylään. Hän oli tutustuttanut minut korpraalinleskeen — eukon nimi on Zana — joka lainailee rahoja. Ensi kerralla hän epäsi pyyntöni. Epätoivoissani palasin tuon lesken luo ja sanoin hänelle…