Iltapäivällä kuume ja hengenahdistus kiihtyivät. Kun Ornella lähestyi vuodetta, hänestä tuntui melkein kuin hän olisi seisonut lieden edessä padan kiehuessa. Sairas ei sanonut mitään eikä edes vaikeroinut, kun yskänkohtaukset ahdistivat häntä pakottaen hänet hiukan kohottautumaan vuoteessaan. Ja Ornella katseli häntä säikähtyneenä, ollen kahdenvaiheilla, pitikö lähettää noutamaan hänen sukulaisiaan vai ei.
Sairaus sai molemmat unohtamaan edellisen illan omituisen vieraan. Niinä hetkinä, jolloin opettajalla oli rauhallinen olo eivätkä tuskat painaneet lamaan hänen ajatuksiaan, hän sekoitti isänmurhaajan kuvan toisiin, jotka kuumeen painajainen loi hänen mieleensä. Kaikki oli ollut unta, ja hänen elämänsäkin, joka häipyi kuin tämä kolkko sadepäivä, oli sekin pelkkää unta.
* * * * *
Veljekset olivat tavallistakin valmiimmat auttamaan ja hoivaamaan sairasta. He kävivät alinomaa kysymässä, miten sairas voi, ja Gesuino sytytti pieluksen yläpuolella riippuvan pyhänkuvan edessä olevan pienen lampun. Proto muisti, että hänen vaimonsa oli parantanut kaikenlaiset taudit lehmuksen kukista keitetyllä lääkejuomalla. Hänen itsensä oli tapana käyttää sitä lääkkeenä, ja hän valmisti sitä opettajalle. Hän vei sitä kiehuvan kuumana kupissa sairaalle, antoi hänen juoda ja tarjoutui valvomaan yön hänen vuoteensa ääressä.
— Ei millään muotoa, sairas kielteli; huomenna voin jo paremmin.
Mutta seuraavana päivänä hänen tilansa oli vieläkin huonompi.
Näin päivät kuluvat; opettaja tuntee voimiensa heikkenemistään heikkenevän, ja patjaan muodostuu syvä kuoppa. Ulkonakin on ruma ilma. Vettä valuu pilvistä alati, ja sateen rapinaa säestää meren ja tuulen kohina. Ornellakin on käynyt kalpeaksi, ja hänen kosteat hiuksensa näyttävät tummenneilta. Onneksi veljekset avustavat kaikessa. Proto lähtee isolla sinisellä perhesateensuojalla varustautuneena tekemään ostokset, ja kun hän palaa, hänen kenkänsä näyttävät kahdelta veneeltä, jotka juuri ovat pelastuneet rantaan myrskyävältä mereltä.
Eräänä iltana hän tuli kotiin mukanaan pieni pullo, joka oli huolellisesti kääritty paperiin ja haisi apteekilta, ja selitti käyneensä kysymässä neuvoa toiselta seudun lääkäriltä.
— Veljeni Gesuino on saanut keuhkokatarrin. Määrätkää jotakin lääkettä hänelle! Niin sanoin, ja hän kirjoitti tätä lääkettä. Se on hyvää yskään; lusikallinen joka tunti. Tässä se on.
Hän laski pullon piirongille ja pyysi Ornellalta lusikkaa.