— Eikö se mielestänne merkitse mitään, ettei hän noudattanut tahtoanne eikä opiskellut ja suorittanut tutkintoa? Hän sensijaan yritti kaikenlaisia ammatteja, vaikka lahjoillaan kenties olisi voinut päästä jos kuinka pitkälle. On totta, että siinä tapauksessa ehkä emme olisi kohdanneet toisiamme, nainen virkkoi hiljentäen vieläkin ääntään, eikä tyttöämme olisi maailmassa. Enkä enää käsitä, miten voisin elää ilman tuota kaunista lastamme. Ja kun mieheni valittaa ja katuu, ettei ole noudattanut teidän neuvojanne, sanon sen hänelle. Silloin hän katselee lasta eikä puhu mitään. Mutta hänen silmänsä alkavat loistaa, ikäänkuin häntä alkaisi itkettää.
— Muutoin olemme onnellisia näin, hän jatkoi kovemmalla äänellä, ehkä liiankin onnellisia. Tämä minua melkein peloittaa: Antonio on hyvä, iloinen ja hellä. Hänellä on vain yksi vika: hän tupakoi liiaksi. Hänellä on piippu hampaissa koko päivän, ja missä hän on liikkunut, ei saa muuta tehdä kuin koota tuhkaa ja sammuneita tulitikkuja. Mutta hyvällä perheenemännällä on useita velvollisuuksia. Jospa ei olisi sen raskaampia! Ja saahan hän kärsiä tästä taudistani, josta johtuu, että olen päivän pystyssä ja kolme päivää vuoteessa; myönnän saaneeni tämän taudin siitä, että olin liiaksi rakastunut ensimmäiseen mieheeni. Tiedätte kai, että Adelmo parkani oli kauppalaivan kapteeni ja omisti useita kalastusveneitä? Heti, kun olimme menneet naimisiin, tahdoin seurata häntä kaikkialle, siitäkin syystä, että olin kovin mustasukkainen. Matkustin sentähden hänen kanssaan Porto Corvoon asti, jonka koko ympäristö on malarian saastuttama. Mutta mustasukkaisuuteni ei välittänyt mistään muusta vaarasta kuin siitä,että siihen olisi ollut aihetta. Adelmo sanoi minulle: "Tuo on syntiä, ja Jumala rankaisee sinua siitä". Ja Jumala onkin rangaissut minua. Niinä päivinä, jolloin makaan kuumeessa, minusta tuntuu kuin hän vielä eläisi ja sanoisi: "Näetkö, jos nyt tahtoisin pettää sinua jonkun toisen naisen kanssa, et enää voisi juosta jäljessäni!" Ja silloin kärsin siitä suuresti, sillä kuvittelen, että hän todella pettää minua.
— Oliko hän nuori kuollessaan? — opettaja kysyi vuorostaan, ottopoikansa puolesta hiukan mustasukkaisena tuolle omituiselle kilpailijalle.
— Ei hän ollut erittäin nuori, mutta näytti nuoremmalta kuin todella oli. Mutta älkäämme enää puhuko siitä — onhan siitä jo kulunut niin pitkä aika! nainen mutisi sulkien silmänsä ikäänkuin päästäkseen näkemästä menneisyyttä, tai ehkä pikemminkin peittääkseen intohimoisen rakkautensa, joka vielä kyti hänen povessaan.
— Muutaman vuoden aikana kuumekohtaukset näyttivät kadonneen, mutta viime kesänä ne taas alkoivat vaivata. Niin, tahdon saada sanotuksi, että poikanne on kiltti ja kärsivällinen ja koettaa kaikkialta hommata lääkkeitä saadakseen paranemaan minut, ja lukuunottamatta ylenmääräistä tupakoimistaan hänellä ei ole paheita. Silloin tällöin hän mielellään juo lasillisen tai pari viiniä, — mutta kukapa tässä ei joskus pitäisi lasista hyvää viiniä.
— Minä esimerkiksi en; olen ehdottomasti raitis.
Puoleksi avoimin silmin nainen katsoi häneen osaa ottaen ja veitikkamaisesti.
— Minä en ole koskaan nähnyt miestä, joka ei olisi juonut viiniä, enkä monta naistakaan. Täällä meidän kaikkien täytyy tehdä työtä, eikä meillä ole teattereita eikä muita huvituksia. Elämä on ankaraa, ja ainoa lohdutus on lasi hyvää viiniä.
— Mutta onhan teillä hyvät tulot.
— Aivan niin, kun raadamme otsamme hiessä. Maakamara on kitsas, meri epäluotettava, ja maatyöläiset ja kalastajat ovat keskenään yhdessä juonessa kiskoakseen itselleen niin suuren voiton kuin suinkin. Adelmo parka tunsi tämän väen tyystin, ja sentähden hänen onnistui pitää se aisoissa; varsinkin "meren roistot", niin kuin hänen oli tapana sanoa. Hän oli pienestä pitäen matkustellut, käynyt Intiassa ja Austraaliassa asti, ja hän sanoi, että merisatamat ovat kuin maito- ja viiniastiat, jotka vetävät puoleensa enimmin tartuttavia kärpäsiä. Antonio sitävastoin, hän jatkoi sen lyhyen vaitiolon jälkeen, joka aina erotti vainajan muiston elossa olevasta, ikäänkuin aukko olisi syntynyt hänen ajatuksiinsa niiden irtautuessa menneisyydestä — Antonio on suvaitsevampi, Hänkin on harhaillut ympäri maailmaa, mutta ihmisiä hän ei ole oppinut tuntemaan rahtuakaan. Hän on kuljeksinut kuin poika, joka karkaa kotoaan vieden rahoja mukanansa ja joka vain huvittelee. Aviomme ensi aikoina kaikki petkuttivat häntä tai oikeammin meitä, sillä silloin minäkin olin hyvin kokematon. Myöhemmin olemme viisastuneet maksettuamme runsaat oppirahat. Antonio lisäksi kernaasti huvitteli, tanssi kaiket yöt, joskus päivisinkin. Enhän ole hänelle mustasukkainen; mutta totta puhuakseni minulla on ollut katkeria hetkiä naisten tähden.