Ja kun isoisä sanoi:
— Hyi! Kun on kysymys opiskelusta, sinulla on vetelä pää kuin kurpitsa, aivan samoin kuin isälläsikin; tyttö otti pienen kurpitsapalan ja asetti sen isoisän pieluksen alle, ja kun vanhus nuhteli häntä siitä, hän virkkoi:
— Se on palanen minun päästäni.
* * * * *
Niinä päivinä, jotka Antonio oli poissa kotoa, vallitsi syvä hiljaisuus, jota vain hieman keskeyttivät Olan liverrykset tuossa edistyneen kevään kirkastamassa ja lämmittämässä huvilassa. Mereltä jä rantaniityiltä, jotka kokonaan olivat kaislojen ja krookuskukkien peittämät, tuulahti raikas tuoksu, joka tuotti opettajalle ruumiillisen hyvinvoinnin tunteen. Hän luuli tulevansa jälleen nuoreksi.
Hänen pieni huoneensakin näytti hänestä toisenlaiselta. Hän oli itse verhonnut sen vaalealla paperilla, jota koristivat kultakuvat, niin että luuli päivänpaisteen heijastuvan seinille, jotka hän oli somistanut muutamilla tauluilla; pari halpaa, mutta värikästä mattoa loi huoneeseen jotakin herrasmaista.
Siitä ei koskaan puuttunut tavallisesti kedolta noukittuja kukkia, jotka oli asetettu maljakon virkaa toimittavaan savikuppiin.
Opettajan kirjoittaessa Ola oikaisi itsensä milloin toiselle milloin toiselle matolle, koettaen perehtyä niiden koristelukuvioihin, seuraten sormellaan niiden viivoja ja puhuen itsekseen. Kissa piti hänelle seuraa ja pisti vuorostaan esiin käpälänsä leikkisästi koettaen raapaista. Koirankin oli lupa käydä sisälle, vaikka se ei tuntenut itseään kotiutuneeksi siellä. Kanatkin ojentelivat kaulaansa ovella ja kurkistivat sisään vain toisella silmällä.
Toinen vieras, joka vastaanotettiin osaksi myötätuntoisesti, osaksi vihamielisesti, oli Lenin, pieni vaaleanpunainen porsas, jonka saparo oli kippurassa ja jonka pienet pirteät silmät päivä päivältä vaipuivat syvemmälle ihraan. Kursailematta se tunkeutui sisään nuuskien lattiaa ja piilottautuen vuoteen alle, jossa se suvaitsi päästää eräänlaisia vähemmän hyvälle tuoksuvia ääniä, kunnes koira tarkastettuaan opettajan kasvoja arvatakseen hänen ajatuksensa karkoitti röhkijän pois, vieläpä päälle päätteeksi ajoi sitä takaa kappaleen matkaa ulkona näin rangaisten sitä sen säädyttömästä julkeudesta.
Kaikkein vähimmin tervetullut vieras oli Ornella. Opettaja kaihti tämän seuraa silloinkin, kun hän tuli siivoamaan huonetta. Tämä ei johtunut siitä, ettei tuo nuori nainen olisi osoittanut hänelle riittävää kunnioitusta, vaan siitä, että tuon naisen läsnäolo häiritsi häntä herättäen hänessä puhtaasti ruumiillista levottomuutta, joka ei ollut himoa, vaan oikeammin vastenmielisyyttä. Ornella oli opettajan mielestä typerä ja tylsä, jopa tämä viime päivinä oli huomannut hänessä vilppiä ja valheellisuutta. Marga oli esim. käskenyt hänen tehdä ostoksia tietyissä myymälöissä. Sensijaan hän meni toisiin, josta sai huonompaa, mutta silti kalliimpaa tavaraa.