Eräänä päivänä opettaja sai miniältään toimeksi mennä erään tuollaisen myymälän omistajan luo esittämään vastaväitteitä, mutta kauppias kohteli häntä töykeästi ja oli lopulta suorastaan hävytön.
— Marga, opettaja sanoi senjälkeen ystävällisesti, mutta pontevasti, älä enää lähetä minua sellaisille asioille; kernaammin teen itse nuo ostokset. Äläkä nyt toru Ornellaa minun tähteni, niin olet kiltti.
Marga ei torunut, mutta pyysi miestään kieltämään Ornellaa enää jalallaan astumasta tuon hävyttömän kauppiaan myymälään. Antonio teki sen liioitellun vakavasti, mikä näytti tekevän Ornellaan tavattoman syvän vaikutuksen.
Mutta jo samana päivänä opettaja sattumalta näki Ornellan menevän ostoksille juuri tuohon myymälään. Vähää myöhemmin hän ja Ola kuulivat, seisoessaan puutarha-aidan takana, Ornellan palaavan kotiin toisen naisen seurassa. Ornella ei enää tuntunut samalta, hänen suunsa kävi yhtenään ja hän nauroi säädyttömästi uhkuen elämänhalua kuin eläin keväällä.
— Tuollainen hän aina on, kun äiti ja isä eivät ole näkemässä, tyttö sanoi huomatessaan isoisän ällistystä ja vihamielisyyttä kuvastavan ilmeen.
Silloin syntyi näiden molempien välillä salaliitto. Opettajan kehoittamatta Ola kertoi hänelle kaikki yllättämänsä Ornellan pahat teot liioitellen niitä ja kuvaten niitä synkin värein ja aina pyytäen, ettei isoisä puhuisi niistä kenellekään.
Tämä huomasi kuitenkin, että Ornella osoitti ollessaan kahden tytön kanssa ja kun luuli, ettei kukaan pitänyt heitä silmällä, häntä kohtaan omituista hellyyttä. Eräänä päivänä opettaja näki heidän leikkivän kuin kaksi kissaa, vuoroin purren ja mukiloiden toisiaan.
Vanhus puhui siitä Margalle kerran, kun Ornella oli lähtenyt ulos.
Kasvot leimuten äkillisessä vihanpuuskassa äiti kutsui Olan luokseen ja alkoi ankarasti nuhdella häntä, ikäänkuin tyttö olisi yksin ollut syyllinen, ja olisi häntä lyönytkin, ellei isoisä olisi tullut valiin.
— Ei niin! ei niin! hän sanoi hätääntyneenä painaen tytön puoleensa ja näytti itse turvautuvan tyttöön; Marga kalpeni ja hänen silmänsä himmenivät surusta. Kaikki kolme vaikenivat kuin pyörremyrskyn yllättäminä, joka oli temmata heidät mukaansa ja joka säikytti heitä luonnottomalla, salaperäisellä rajuudellaan.