— Eikö vanhempi palvelijatar sopisi sinulle paremmin?
Mutta Margan epätoivoisella välinpitämättömyydellä ei ollut rajoja.
— Kaikki on aivan yhdentekevää, kotona tai kodin ulkopuolella, kaikki on yhdentekevää.
Nämä sanat hän lausui kuin kuumehoureessa, ne ikäänkuin heittivät paulan opettajan kaulaan, ja tästä tuntui, kuin hän olisi ollut tukehtumaisillaan.
— Ola, opettaja sanoi tytölle, joka rapsi hänen selkäänsä eikä enää kiinnittänyt huomiota äidin ja isoisän vakavaan keskusteluun, häiritset minua, en minä ole mikään kissa. Mene leikkimään. Mene! hän käski ankarasti, kun tyttö epäröi.
— Marga, hän virkkoi heidän jäätyään kahden, käsitäthän, että voit pitää minua isänä. Luuletko, että miehesi ja Ornella…?
Marga avasi ja sulki jälleen silmänsä, aivan kuin ovea, joka avataan ja heti paiskataan kiinni vaaran uhatessa, ja tämä sai opettajan melkein häpeämään olettamustaan.
Mutta sitten hän näki Margan hymyn, tuon nopean hymyn, joka paljasti ja taas peitti hänen harvinaisen terveet ja himokkaat hampaansa. Ja tämä teki isoisän mielen raskaaksi, sillä hän vaistosi, että Olan pahin vihollinen tässä salaperäisessä ympäristössä oli äiti itse. Hän kysyi melkein ankarasti:
— Etkö luule, että Antoniolla ja Ornellalla on luvaton suhde?
— Antonio on nuori, mutta jos hän tähtoo huvitella, hän huvittelee muualla eikä kotona, Marga vastasi rypistäen kulmakarvojaan.