— Tyttäresi vuoksi ei sinun pitäisi kärsiä sitä kotona eikä kodin ulkopuolella, opettaja lopuksi virkkoi karskisti.
Ja kun Marga nauroi melkein ilkkuen vanhuksen suorasukaisuutta, tämä lähti, tarttui Olan käteen ja vei hänet merenrannalle hengittämään raikkäita tuulahduksia, jotka parantavat kaiken pahan.
— Meri, hän ajatteli Olan kaivellessa hiekkaa uutterilla pienillä sormillaan, tunnen, että sinä olet maan oikea sielu ja että opetat meille, mikä on meidän sielumme olemus. Maa uudistuu hitaasti eri vuodenaikojen kuluessa samoin kuin ruumiimme; sinä, uudistut joka hetki pohjattomissa syvyyksissä, jotka ovat täynnä hirviöitä ja jumalaisia ihmeitä, samoin kuin meidän sielumme.
Hän luuli lopultakin löytäneensä oikean ystävän, vertaisensa, jota saattoi ymmärtää ja jolle saattoi uskoa salaisuutensa paremmin kuin ihmisille.
Sinä hetkenä meri oli tyyni, kauempana välkkyi smaragdikehä ja auringon kilo, jonka sisällä kuin vedenpinnassa olevalla tiellä näki nuorten kampeloiden iloisesti karkeloivan. Ulapalla heijastui veneiden purjeisiin meren ja taivaan vihreys ja sini, ja ne kiiltivät kuin punasinervä silkki ja näyttivät kukkasilta, jotka on istutettu puutarhaan vartavasten kohottamaan taulun kauneutta.
Ja mies, jonka vieressä tyttö kaiveli hiekkaa, samoin kuin tämä penkoi ajatuksiaan, tunsi itsensä rauhalliseksi ja valmiiksi ammentamaan tästä lepohetkestä voimia lopputaivalta varten.
* * * * *
Toukokuussa yläkerran vuokralainen ilmoitti saapuvansa muutaman päivän kuluttua.
Ikkunat avattiin, patjoja piestiin ja tomutettiin, lattiat pestiin. Opettaja tarjoutui liimaamaan, samoin kuin hän oli tehnyt omassa huoneessaan, yläkerran salin uudet seinäpaperit, mikä jo olikin tarpeen.
Marga esteli kuten tavallisesti; mutta suostui lopulta. Opettaja lähti siis paikkakunnan verhoilijan luo ostamaan tarveaineita. Ola avusti seinäpaperien valinnassa ja neuvoi isoisää ottamaan kultakukkaiset tiilenväriset paperit, ja verhoilija itse totesi, että oli osattu oikeaan, sillä tuo punerva väri parhaiten vastusti meren vaalentavaa vaikutusta. Salin huonekalut, jotka olivat kasassa keskellä huonetta, peitettiin purjekankaalla. Sitten opettaja tekaisi itselleen paperilakin, jommoista maalarit tavallisesti käyttävät seiniä maalatessaan, ja pani sen päähänsä toiselle korvalle, mikä sai Olan makeasti nauramaan. Tyttökin tahtoi saada samanlaisen, ja hänen kiharansa, jotka pistivät esiin valkean paperin alta, näyttivät sen rinnalla entistään mustemmilta, ja näin varustettuna tytöstä tuli isoisälle melko hyödyllinen apulainen.