Tämä asetti myrskyn. Molemmat palasivat työhönsä.
Seuraava päivä oli kuuma päivä, ja Ornella pysytteli alakerrassa valvoen Margan huoneessa, opettajan päättäessä seinien koristelun yläkerrassa. Seinäpaperien yläreunus oli jo kiinnitetty, se oli punainen ja kultaviiruinen ja muistutti brokadia. Jäljellä oli vain seinien alipienan siveleminen, ja sitä varten opettaja oli hankkinut tölkillisen vernissaa, joka näytti keitetyltä suklaalta. Ola sekoitti sitä ihastuneena, töhrien sormensa ja pienen hameensa.
Vielä kello kahdentoista aikaan he olivat työssä, kun Antonio tuli pyytämään heitä aamiaiselle. Ola juoksi isäänsä vastaan ja sai, kuten tavallista, isoisän lievästi mustasukkaiseksi. Mutta isä ojensi käsiään eteenpäin suojellakseen vaatteitaan tahroilta, hänellä kun oli yllään uusi tumma villapuku, joka hyvin päästi oikeuksiinsa hänen solakan vartalonsa ja kasvojensa heleät värit.
Antonio oli ollut erään vanhan merimiehen hautajaisissa, joka oli ollut hänen palveluksessaan, mutta surujuhla tuntui tehneen häneen pikemminkin iloisen vaikutuksen. Hänen kauniit kosteat silmänsä loistivat ilosta ja hänen puhtaat piirteensä ja punaiset huulensa palauttivat hänet opettajan mieleen entisenä huolettomana nuorukaisena niiltä ajoilta, jolloin hän toveriensa kanssa palasi vuoriston metsiin tekemältään retkeltä tuoden kotia ampumansa linnun täi kokoamansa sienet. Olan juostessa isänsä perässä koettaen saada hänet kiinni, tämä alkoi hyppiä pakoon ja piiloittautui sinne tänne huonekaulujen taakse. Ja sitten hän juoksi viereiseen huoneeseen ja lukitsi oven. Mutta tyttö juoksi toista tietä muiden huoneiden kautta ja yllätti hänet, ja siitä syntyi naurua ja huutoa, joka täytti hiljaiset huoneet äänillä, niin että luuli pääskysparven lehahtaneen sisään.
Hän on vielä kuin poika ikään, opettaja ajatteli ja siveli lopuksi vielä muutaman kerran seinää. Ja hän kuvitteli niin kuin ennen, että Antonio voisi vielä talttua ja tulla helläksi pojaksi ja uskolliseksi aviomieheksi.
Pöydän ääressäkin nuo molemmat jatkoivat naureskeluaan, vaikka opettaja tämäntästä huomautti, etteivät häiritsisi sairasta. Selittääkseen vallatonta hilpeyttään Antonio sanoi:
— Jos liikeyritys, jota tänään olen alkanut suunnitella, onnistuu hyvin, niin todella matkustamme Jerusalemiin ja vast'edes itse asumme yläkerrassa, kun meidän ei enää tarvitse ottäa mokomia vuokralaisia, jotka tulevat tänne tekemään säästöjä ja esiintyvät mahtavina kuin ruhtinaat.
Hän hykersi käsiään, mutta näytti samalla muistavan jotakin ikävää:
— Ja silloin tuotan tänne Italian kuuluisimmat lääkärit parantamaan pikku eukkoni.
Hänellä oli aina tapana sanoa "pikku eukkoni", kun Marga ei ollut läsnä, ja hän lausui nuo sanat lapsellisella äänenpainolla.