— Luuletteko, Antonio sanoi julkeasti, että tämä oli tytön ensimmäinen koe? Missä on se mies, joka ei käyttäisi hyväkseen tilaisuutta? Ken on puhdas synnistä, heittäköön ensimmäisen kiven!
Ja opettajasta tuntui, kuin olisi häneen itseensä osunut sama kivi, jonka hän aikoi heittää. Mutta hän ei voinut vaieta.
— Sinun ei pitäisi tehdä syntiä omassa kodissasi, tyttösi kodissa, ei täällä — eikä muutoin muuallakaan. Synti on aina sama, missä tahansa sitä tehtäneenkin. Eikä sinun pitäisi tuottaa kärsimystä vaimollesi, joka ehkä tietää kaiken, mutta sietää kaiken tytön tähden. On mahdollista, etten mina ole oikeutettu heittämään ensimmäistä kiveä, mutta juuri sentähden sanon sinulle, että eräistä teoista kerran saa maksaa kalliisti.
Antonion mieli näytti järkkyvän. Pää kumarassa hän silitti tukkaansa eikä väittänyt vastaan. Hän vain kysyi:
— Onko Marga pyytänyt teitä puhumaan noin?
— Antonio! Vaimosi kuolisi pikemmin kuin avaisi sydäntään kenellekään kuolevaiselle. Mutta hänen surunsa pilkottaa esiin hänen hymystäänkin.
— Marga ei rakasta minua, Antonio sanoi synkästi. Hän rakastaa ainoastaan miesvainajaansa.
— Se ei ole totta. Hän turvautuu muistoihinsa kuin haavoittunut hirvi luolaansa. Mutta sekään ei ole pääasia. Tärkeintä on, etta ilma täällä puhdistetaan, sillä Margan suvaitsevaisuus vain lisää tartuntaa. Ilma on puhdistettava! opettaja toisti huitoen käsillään kuin viuhkalla, ainakin tytön, ellei teidän itsenne tähden. Ymmärrätkö?
— Mitä tyttö sellaisista ymmärtää?
— Jos lapsi edelleen hengittää tätä ilmaa, hän turmeltuu samoin kuin te, ja kun hän kerran sinun silmistäsi havaitsee turmeluksensa aiheuttaman surun, hän saattaa syystä vastata sinulle: "Sinä olet opettanut minua tekemään pahaa".