Toinen tulikin heti perästä, kun opettaja oli vakuuttanut korostaakseen lahjansa arvoa, että se oli kultaa.
Ola katsahti palvelijattareen ja rypisti ylenkatseellisesti nenäänsä, ja ilkkuen isoisän vakuutusta ja epäillen sen todenperäisyyttä hän kuiskasi tämän korvaan:
— Katinkultaa!
Molemmat nauroivat makeasti sukkeluudelle, katsoen edellä astuvaan palvelijattareen ja ollen nyt jo kanssarikollisia ja tovereita.
Ja opettaja tunsi, että tämä nauru sai häipymään kaikki hänen lapsuudestaan kuluneet vuodet, ja nyt, kun hän jälleen oli palannut siihen lähtökohtaan, viattomaan lapsentilaan, josta ihmisen ainoa oikea onni alkaa, hymyilivät hänelle niityt, meren ranta, tamariskien välillä pujottelevat tiet, iloisen maiseman kaikki sopet kuin pojalle, joka vihdoin on löytänyt mieleisensä leikkitoverin.
* * * * *
Ornella pysähtyi räikeän punaisen ristikkoportin kohdalle, laski matkalaukut maahan ja avasi portin.
Opettaja ja Ola tulivat jutellen hitaasti jäljessä, tyttö nenä pystyssä, vanhus pää kumarassa paremmin kuullakseen. He eivät kiinnittäneet huomiotaan mihinkään ympärillään, niin että ukko kohottaessaan katseensa hiukan hajamielisesti näki edessään nuoren naisen ja portin, joka näytti olevan hehkuvaksi kuumennettu. Tämän räikeän punan ja puukujan päässä pilkoittavan kullanhohteisen granaatinpunaisen talon vastakohtana levisi katseiden eteen puutarha, johon he nyt astuivat ja joka näytti istutetun kuivuneen joen uomaan. Maaperä oli valkoisen hiekan peittämä, ja vaaleat, hopeanharmaat puut tuntuivat heijastavan veden kalvoa.
Tältä valoisalta pohjalta pistivät räikeästi silmiin punasinervät kurjenmiekat ja punaiset ruusut.
Kaksi mataloiden pylväiden kannattamaa avaraa kuistikkoa kohosi huvilan julkisivulla, ja alakerran keskeltä johti pienelle pääovelle marmoriseolla laskettu, tiheiden köynnösruusujen koristama pylväskäytävä. Kaikki oli siistiä ja somaa, ja puoleksi mielihyvin, puoleksi ujostellen opettaja ajatteli, että tämä herrasmainen talo oli hänen miniänsä, siis myös hänen ottopoikansa oma. Hän huomasi samassa, että kaikki meren puoleiset ikkunat olivat suljetut sen ihanuudelta, ja tämä vaikutti siltä kuin talo sisältä olisi ollut pimeä ja autio.