Ornella ei suunnannut askeleitaan pääkäytävälle, vaan kiersi vasemman päädyn, ja päästyään talon vastakkaiselle puolelle hän survaisi auki pienen oven, jonka aukosta näkyi keittiö. Tuuhea viikunapuiden ja viiniköynnösten muodostama lehtikuja, joka varjosti talon ulkoseinää, pimitti pohjakerroksen. Pimeä siis oli keittiökin, johon palvelijatar kursailematta vei vieraan, pimeä viereinen huonekin. Opettaja tunsi itsensä uudelleen pettyneeksi tästä vaatimattomasta ja kylmästä vastaanotosta tuossa huvilassa, joka ulkoa näytti ihomaalilla sivellyltä ja hymyilevältä naiselta, mutta joka kuitenkin sisäiseltä olemukseltaan oli kylmä ja sydämetön.
Mutta pikku tyttö lohdutti häntä oitis näpäyttäen sormenpäillään sinistä pataa, joka porisi höyryävällä hellalla ja levitti suloista tuoksua.
— Siinä on kana paistumassa. Tahdotko nähdä?
— Nyt olet jo tehnyt tarpeeksi tyhmyyksiä, — palvelijatar tiuskaisi survaisten tyttöä polvellaan ja työntäen hänet raa'asti molempien matkalaukkujen väliin.
Tätä opettaja paheksui ja oudolta hänestä tuntui ruokasalin hämärä, jonka läpi he kulkivat saapuen pieneen huoneeseen, joka niinikään oli kolkko. Sen täytti melkein kokonaan iso vuode, jonka vihreä peite lisäsi siinä lepäävän naisen kalpeutta. Sairas kohotti runsaiden mustien kiharoiden peittämää päätään tuijottaen kuumeesta loistavin pelästynein silmin mieheen, joka kumartui häntä tervehtimään. Näytti siltä, kuin vuoteessa lepäävä nainen olisi unohtanut vieraan tulon tai luullut joutuneensa outojen ihmisten pariin.
Tyttö, jonka kasvot olivat käyneet jäykiksi ja vakaviksi, huusi heittäytyessään vuoteen toiselle laidalle:
— Äiti, tämä on isoisä. Isoisä on tullut.
— Niin niin, kyllä tiedän, äiti sanoi tyytymättömänä. Ja hän sulki ja avasi jälleen silmänsä ikäänkuin pysähdyttääkseen sekavan katseensa, korvatakseen sen selvemmällä. Hän näytti hyvin uniselta henkilöltä, joka turhaan ponnistelee pysyäkseen hereillä.
Sairas sulki uudelleen silmänsä ja työnsi esiin lakanoiden välistä paljaat, valkoiset käsivartensa, ojentaen käsiään opettajalle. Tämä tarttui noihin käsiin, jotka ohuiden käsivarsien päässä näyttivät tavattoman isoilta, ja tunsi niiden rajusti vapisevan. Mutta toinen noista käsistä oli nyrkissä, ja siinä tuntui olevan jotakin. Opettaja hellitti sen äkkiä. Käsivarsi retkahti alas, ja kädestä, joka hiukan avautui, näkyi rukousnauhan helmiä.
Tämä miellytti opettajaa.