— Älä huuda, Ornella! Mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Antonio löi sinua raivonpuuskassaan, mutta varmasti hän katuu ja pitää sinusta huolta. Minä kyllä pidän huolen siitä, että hän tulee järkiinsä. Tahdotko syödä jotakin? Tahdotko juoda tilkan viiniä? On mieletöntä noin parkua, Ornella. Saatpa nähdä, että kaikki vielä kääntyy hyvälle tolalle. Sanohan minulle, hän virkkoi hiljaisella ja mairittelevalla äänellä, etkö tunne ketään, jonka luo voisit mennä asumaan?
Olihan Ornellalla muutamia sukulaisia seudulla, mutta hän tahtoi palata siihen lämpöiseen pesään, josta hänet oli karkoitettu kuin varis kyyhkyslakasta. Se tietoisuus, että oli mahdotonta palata sinne, teki hänen epätoivonsa kahta katkerammaksi.
Opettaja tarjosi hänelle vieraanvaraisuutta siksi yöksi sanoen, että ullakkohuoneessa oli puhdas vuode, mutta tämäkään tarjous ei näyttänyt häntä rauhoittavan. Hän huokaili kauan ja hieroi päätään käsivarteensa, ja vasta väsyttyään hän kohotti itkusta punoittavat kasvonsa ja sanoi käheästi:
— Ettekö voisi heti mennä puhumaan poikanne kanssa?
— Se on liian aikaista. Etkö käsitä, että hänkin vielä on raivoissaan?
Ornella peitti jälleen kasvonsa, kohotti ne taas ja tuijotti uudelleen opettajaan hurjilla vihaa ja mielettömyyttä uhkuvilla silmillään.
— Ettekö voisi palata asumaan heidän luokseen, se yksistään lepyttäisi heidät? Se yksistään…
— Senkin teen, jos se on välttämätöntä, opettaja sanoi säikähtyneenä ja lähti sitten ulos, sillä hän oli tukehtumaisillaan. Kulkiessaan ikkunan ohi hän näki Ornellan juovan viinin, jonka hän oli tälle tarjonnut. Ehkä se rauhoittaisi häntä. Mutta itse hän ei voinut rauhoittua.
Hän kiersi taas huvilan. Hän ei ollut koskaan ollut taikauskoinen ja tahtoi edelleen pysyä vapaana taikauskosta, mutta silti hän oli kuin tasapainostaan suistunut siitä turmiollisesta vaikutuksesta, jota henki tämä talo, kuollut kuin raato.
Vaistomaisesti hän tahtoi paeta kauas, sinne, missä ei toisten pahuus enää tavoittaisi häntä. Hän kapinoi Jumalaa ja omaatuntoansakin vastaan. Mitä häneltä siis vaadittiin? Olihan hän jo antanut kaiken.