Molemmille yhteistä oli se, että aljettiin tutkia itse kansoja, niiden kieltä ja rotu-ominaisuuksia, sen sijaan että vanhemmat tutkijat olivat enemmän pitäneet silmällä kirjallisia ilmoituksia kansojen alkuperästä ja vaiheista. Selvästi voi kummankin suunnan tutkijoissa huomata tässä suhteessa Linnén luonnontieteellisen systeemin vaikutusta. Lindheim nimenomaan viittaa Linnén antamaan kuvaukseen suomalaisista ja lappalaisista ja Schlözer on kerran verrannut kansain luokittamista kasvien jakamiseen heteitten mukaan, kuten edellä olen huomauttanut. — Suomalaisia oli ennen pidetty heprealaisten jälkeläisinä, sitten skyytain. Jälkimäistä mielipidettä olivat useimmat ruotsalaisetkin tutkijat, jotka pitivät suomalaisia ruotsalaisen historian alkajina. Nyt lausuivat göttingeniläiset, nimenomaan Schlözer, että suomalaiset eivät ole heprealaisia, eivätkä skyytalaisia. Mitä ne sitten ovat? No ne ovat suomalaisia, eivätkä mitään muuta. Vasta tällaisen mielipiteen muutoksen jälkeen saattoi suomalaista menneisyyttä käsitellä vapaasti ja itsenäisesti kaikista syrjävaikutuksista.
Tällaisista oletuksista lähti Lencquist tutkimuksessaan "Om Lapparnes fordna Hemvister i Finland", joka oli painettuna Turun sanomiin vuonna 1778. Vertaamalla suomen ja lapin kieltä keskenään, vetoomalla lapinraunioihin ja vanhoihin taruihin hän erottaa suomalaiset ja lappalaiset. Edelliset ovat olleet virolaisten kanssa samaa kansaa, ovat ennen Kristuksen syntymää asuneet Itämeren itäpuolella ja eläneet maanviljelyksestä. Tällainen oli mielipide, joka nyt voitti alaa Suomessa.
Mutta palatkaamme Porthaniin. Olen jo ennen viitannut siihen, että hän "De poësi Fennica" teoksessaan arveli suomalaisten runojen alkuperän olevan yhteydessä heprealaisten kanssa vieläpä oletti, että niiden nimi oli heprean kielestä lainattu.[245] Tämä oli vuonna 1766. Vielä paljoa myöhemmin, nimittäin väitöskirjassa "De superstitione Fennorum theoretica et practica" vuodelta 1782 sanotaan nimenomaan, että suomen kieli osottaa paljon yhtäläisyyttä itämaisten kielten kanssa, joille heprean kieli on äitinä.[246] Tälle lausunnolle ei kuitenkaan voi antaa mitään todistavaa merkitystä Porthanin mielipiteisiin nähden koska se on saattanut tulla Lencquistin vaikutuksesta esitykseen.
Nämät lausunnot eivät suinkaan näy tarkoittavan sitä, että suomalaisia olisi vanhan rudbeckiläisen käsityksen mukaan pidetty suorastaan juutalaisten jälkeläisinä. Päinvastoin Lencquist kirjoituksessa Turun lehdissä vuodelta 1772 nimenomaan sanoo, että vaikka mielellään myönnetäänkin suomalaisten olevan itämaista kansaa ja ettei niiden kielellä ole mitään yhteyttä europpalaisten, mutta kyllä sensijaan itämaisten kielten kanssa, niin ei siitä johdu, että se on heprean kielen tytär. Turha on siis suomen kielestä hakea heprean radices deperditas.
Päinvastoin oli se mielipide yleinen, että suomalaiset olivat skyytalaista kansaa, jolla alkukielestä oli säilynyt joukko heprealaisia sanoja. Tämä mielipide on Gaddilla vielä vuonna 1775 ja runo, joka on Turun lehtien ensimäisessä ilmestyneessä numerossa ja jota mainitaan Gaddin ja Porthanin yhteisesti kirjoittamaksi, alkaa sanoilla "Kansa Skyytain sukua ja pohjan vanhimpia heimoja".[247] Lagerbring selittää asian siten, että mahdollisesti joukko juutalaisia oli asettunut skyytain joukkoon ja kumpikin kansanaines jättänyt merkkejä myöhempiin suomalaisiin. Skyytalaista alkuperää arvelivat myöskin Idman ja Lencquist suomalaisten olleen.[248] Luennoissa, jotka Porthan on pitänyt kutsutaan skyytoja "meikäläiset Skyytat", "meidän esi-isämme".[249]
Sitten tavataan Venäjän historiassa, jonka Porthan on kirjoittanut 1770 luvun lopussa, hänen ensimäinen ilmoituksensa suomalaisten asuinsijoista. "Suomalaiset, permalaiset, lappalaiset y.m. Tämä kansa muodostaa vielä suuren osan valtakunnan asukkaista. Kaikki asianhaarat vahvistavat vanhimman venäläisen historian todistuksen, joka esittää ne valtakunnan pohjoisosan vanhimpina asukkaina, Väinäjoen, ylisen Volgan, Vienajoen y.m. seutuvilla".[250] Tämä käsitys, joka johtui juuri venäläisistä lähteistä, tavataan sekä göttingeniläisillä tutkijoilla että Lindheimillä. Porthan on siis liittynyt vain vallalla olevaan mielipiteeseen suomalaisten alkuperästä, ensin siihen, joka uudemmilla ruotsalaisilla ja suomalaisilla tutkijoilla oli, sitten lähennellen Lindheimin ja göttingeniläisten tutkijain kantaa.
Tällainen yleisen tutkijoissa vallalla olevan mielipiteen seuraaminen oli sitä luonnollisempi, kun Porthan ei tähän asti nähtävästi ollut tutkinut suomalaisten alkuperää koskevia kysymyksiä. Mutta Göttingenistä palattuaan hän ryhtyi innolla niitä selvittelemään. Jo Göttingenissä ollessaan hän opiskeli unkarin kieltä verratakseen sitä suomeen. Vuonna 1782 huhtikuussa ilmoittaa hän merkinneensä unkarilaisesta sanakirjasta sanat, jotka hänestä muistuttivat suomalaisia. Unkarin kieli muistutti kuitenkin enemmän lapin kieltä, jota seikkaa vielä aikoi lähemmin tutkia.[251] Toukokuussa samana vuonna hän sitten kertoo huomanneensa lapin kieltä suomeen verratessaan, ettei näiden kielten välillä todella ollut niin suurta yhtäläisyyttä kuin hän oli luullut.[252] Vertailussaan hän käytti äsken ilmestynyttä Lindahlin ja Öhrlingin julkaisemaa lappalaista sanakirjaa, jonka teoksen ilmestyminen sekin puolestaan lienee antanut vauhtia hänen tutkimuksilleen. Tämän vertailun johdosta Porthan siis nyt liittyi käsitykseen, jonka Lindheim ja Lencquist olivat esittäneet.
Vertailut saattoivat puheeksi tuuman, joka olisi ne yhdistänyt suurenmoiseksi kokonaisuudeksi, mutta jolta kuitenkin nähtävästi olisi puuttunut tarvittavat edellytykset. Porthan puhuu näet suomalaisesta glossaariosta huomauttaen hyötyä, jota se tuottaisi. Kuitenkin puuttui varoja ja työ, jota sellainen vaati, olisi ollut ääretön. "Ensimäinen askel olisi oppia hyvin venättä; sillä tällä kielellä on ilmestynyt kielioppeja ja sanaluetteloja niistä suomalaisista murteista, joita useat Venäjällä asuvat suomalaiset kansat puhuvat; mutta jotta ymmärtäisi mikä todella on suomalaista, pitäisi tuntea myöskin tatarin, turkin, mongolin y.m. kieliä".[253] Porthanin lausunnon on luultavasti aiheuttanut joku Mennanderin tähän suuntaan tekemä ehdotus, johon se oli vastauksena. Eikä ole vaikeata huomata, mistä tuo aate oli lähtenyt, Ihren glossaario kun oli arvokas esikuva tuollaisesta teoksesta. Tämä ehdotus lienee siis luettava yhdeksi todisteeksi vaikutuksesta, joka Ihrellä oli suomalaiseen tutkimukseen. Tosin oli jo Benzelius ehdottanut jonkinlaista suomalaista glossaariota, mutta silloisen ruotsalaisia näkökohtia seuraavan tutkimuksen luonteen mukaan lienee hän pitänyt etupäässä ruotsin kieltä siinä silmällä.
Kuvaavaa on, että Porthanin sanavertailut saivat alkunsa juuri Göttingenissä ja että ne siitä asti jatkuivat. Göttingenissä oleskellessaan, siellä, jossa tuollaiset tutkimukset saksalaisten kesken olivat muodissa, saattoi hän vasta oikein huomata etevämmyyden, joka hänellä synnynnäisenä suomalaisena ja sen kielen tarkkana tuntijana oli noiden ulkomaalaisten rinnalla. Itse kertoi Porthan, että hän täällä näki Fischerin useammalla kielellä kirjoitetun sanakirjan, jota pidettiin suurena kalleutena ja jossa suomen kieli oli yhtenä verratuista kielistä. Mutta Porthan huomasi, että useimmat suomalaiset sanat olivat siinä väärin kirjoitettuja ja siis vertailuun kelvottomia.[254] Tällainen huomio oli omiansa vahvistamaan hänen aijettaan ryhtyä vertailuihin suomen ja sen sukukielten välillä.
Tulokset tutkimuksista tällä alalla ilmaantuivat ensiksi väitöskirjassa "De Bircarlis", jonka ensi osa tuli painosta vuonna 1786. Respondenttina oli Franzén ja lienee hän myöskin ottanut osaa esityksen valmistamiseen. Yllämainitut tutkimukset ovat tässä puserretut muutamiin nootteihin varsinaisen esityksen alle. Se on kuvaavaa Porthanin julkaisemistavalle, tärkeimmät kysymykset ja uudet ajatukset kun esiintyvät usein aivan satunnaisesti jossakin tilapäisessä yhteydessä käsiteltyinä.