Tällainen kuvaus oli nyt se, jonka Porthan esitti Ruotsin kirjallisuus-, historia- ja antikviteettiakatemian julkaisuissa nimellä "Anmärkningar rörande Finska folkets läge och tillstånd vid den tiden när det först lades under Svenska Kronans vissa och varaktiga välde".[266] On kuitenkin epävarmaa, missä määrin Porthanille jää ansio tämän yhtenäisen kuvauksen omintakeisesta luomisesta.
Gadd, joka oli tehnyt laajoja kokoelmia Suomen maantieteestä ja elinkeinoista ja niiden perusteella kirjoittanut esityksen "Strödda Kortta Anmärkningar Hwilka kunna gifva anledning at efterfråga Det hufvudsakeligaste om Finlands Antiquiteter, Geographie, Naturförmoner och brister; Dess äldre och nyare hushållning Samt hvad til Näringarnes upkomst, nu torde vara nödigast at vidtaga, I Hast upsatte år 1775",[267] on siinä käsitellyt samaa ainetta kuin Porthan ylläolevassa esityksessään. Ja hän on käyttänyt samaa tutkimustapaa ja samalla tavalla esittänyt tulokset. Mutta hän on kirjoittanut ne kolmetoista vuotta aikaisemmin, kuin Porthan julkaisi omansa. Missä suhteessa ovat nämät kaksi kirjoitusta toisiinsa?
Porthanin paperien joukossa on useita luetteloja suomalaisista sivistyssanoista, toiset lyhyempiä, toiset taas täydellisempiä. Yhdessä näistä, nähtävästi ensimäisessä laitoksessa on sanain "kiria, kirjotta, lukia" jälkeen huomautus "heillä oli siis kirjaimia, jotka meille nyt ovat tuntemattomia".[268] Mutta jo vuonna 1771 huomauttaa Porthan, että vaikka suomalainen sana "kirja" osottaisi, että esi-isillemme kirjoitustaito oli tunnettu, puuttuu taas kirjainta merkitsevä alkuperäinen suomalainen sana ja sentähden ei edellisen nojalla voi päättää mitään. Kun Porthanin mielipide tässä kohden aina on pysynyt, voinee päättää, että kysymyksessä oleva luettelo on kirjoitettu ennen vuotta 1771. Samaan suuntaan viittaa se seikka, että useat k-äänteellä alkavat sanat siinä ovat merkityt c:llä.
Jos sitten lähemmin otamme tarkastaaksemme tätä merkillistä Porthanin ensimäistä konseptia, huomaamme piankin, että tutkijallamme sitä laatiessaan on ollut eräs teos silmäin edessä, jota tähän asti en ole maininnut. Se on Ihren johdolla Upsalassa vuonna 1748 ilmestynyt väitöskirja: "De usu linguae Sveogothicae in illustranda Antiqua Gentis nostrae simplicitate". Tämä teos on samaan suuntaan kirjoitettu kuin mainitsemamme Eccardin teos, mutta esittää asiansa paljoa perinpohjaisemmin. Sen ensimäinen osa esittää, "miten kielen puutteesta voi päättää entisten asukkaitten yksinkertaisuuden", todistamalla useat ruotsalaisten tärkeimmistä sivistyssanoista myöhemmiksi lainoiksi.
Aluksi luetellaan useita vaatekappalten nimiä tässä järjestyksessä: mössa, kappa, rock, vest, tröja, strumpa, sockor. Porthanilla on konseptissaan: "Myssa, kappa, råck, väst främande. Mecko, jacku, Tacki, sotakengä etc. Sucka, sapas, kengä, housut, Sockor, Suet. a sukat hälre än af Soccus Lat.". Ihre oli nimittäin olettanut, että ruotsin sockor johtui latinaisesta soccus.[269] En jatka enää pitemmältä vertausta. Jatkosta näkyy yhä selvemmin, että Porthan on saanut mainitsemastani väitöskirjasta aiheen konseptiinsa.
Mutta sen jälkeen ei tavata mitään tietoa sivistyssanain vertailuista, joita Porthan olisi tehnyt, ennenkuin vuonna 1783. Silloin pyytää hän Europaeukselta tietoja sanoista, jotka koskevat taloutta, elinkeinoja y.m. ja jotka suomalaiset ehkä ovat venäläisiltä lainanneet, sillä vertaamalla suomalaisia sanoja ruotsalaisiin huomaa helposti, miten paljon siltä taholta on saatu. Nämät vertailuharrastukset ilmenevät samoihin aikoihin kuin Porthan vertasi suomea sen sukukieliin niiden sukulaisuuden selville saamiseksi. Miten välittömässä yhteydessä nuot harrastukset ovat, huomaa siitäkin, että Porthan juuri vähää ennen oli saanut Europaeukselta kielellisiä vertailuja muunlaisista venäläisistä sanoista.[270] Luultavaa on siis, että Porthanin useimmat kulttuurisanoja koskevat konseptit ovat 1780 luvun alulta, jolloin hän teki muitakin kielitieteellisiä vertailuja.
Jos sitten vertaamme Porthanin ensimäistä luetteloa, joka luultavasti on 1760 luvulla tehty ja Gaddin luetteloja vuodelta 1775, huomaamme, että sanavarasto niissä on erilainen. Gaddilla on muun muassa puulajien nimiä, joita Porthanin luetteloissa ei ollenkaan tavata, samoin hän huomauttaa, että tammen terhot olivat silloisen kansan ravintona.[271] Sama huomautus on eräässä hänen väitöskirjoistaan. Muuten osottavat mielipiteet suuria eroavaisuuksia, jos vertaamme Gaddin esitystä Porthanin myöhempään esitykseen antikviteettiakatemian julkaisuissa, jossa suhteessa kuitenkin on huomattava, että Porthanin aikaisemmat mielipiteet lienevät paljoa enemmän lähennelleet Gaddin mielipiteitä. — Näin ollen en ole voinut saada täyttä selvyyttä kysymykseen. Luultavaa on kuitenkin, että tuollaiset luettelot lainasanoista ja niiden johdosta tehdyt päätelmät, joita vähemmässä määrässä yhä useammin tavataan, olivat silloisten tutkijain mielissä ja että sekä Porthan että Gadd ovat luettelonsa itsenäisesti tehneet.
Mutta katsokaamme, miten Porthan on käyttänyt kansan kieltä lähteenä sen muinaisuutta selvittäessään. Hänen huomiotansa vetivät ensiksi puoleensa lukuisat suomalaiset sanat, joiden äänneasu suuresti muistutti vastaavia ruotsalaisia. Porthan päätti, että nämät sanat ja samalla käsitteet, joita niillä merkittiin, olivat ruotsalaisilta lainattuja sen jälkeen kuin kristinusko oli tuotu Suomeen. Gootilaisiin muotoihin on Porthan verrannut vain parissa kohdassa ja on hän arvattavasti luullut tuollaisten sanojen vielä silloin olleen ruotsin kielessä, kun ruotsalainen ristiretki tehtiin Suomeen. Ei hänellä konseptissakaan ole muita vertauksia gootilaisiin sanoihin. Vasta myöhemmissä muistutuksissa Jusleniuksen "Sana Lugun Koetukseen" on Porthan tehnyt lukuisia vertauksia Ulfilaan gootin kieleen.[272] Kuitenkin muistuttivat gootilaiset sanamuodot suomalaisia aivan silminnähtävästi enemmän kuin vastaavat ruotsalaiset. Sellaisia vertailuja olikin usein tehty oppineitten kesken. Mutta historialliset tapahtumat eivät antaneet otaksumalle mitään tukea ja niinpä mahtoi tuntua Porthanista "päivänselvältä, ettei suomalaisen sanan alkuperää voi johtaa vanhasta gootin kielestä".[273] Ei missään Porthanin vertailuissa ole edes yritettykään verrata suomalaista muotoa johonkin vanhaan ruotsalaiseen alkumuotoon sellaisena kuin se tavataan kielen vanhimmissa muistomerkeissä.
Kulttuurisanaluettelojen konsepteissa, jotka Porthan tutkimukseensa painatti, tavataan lukuisia vertauksia lätin ja liettuan kieleen, mutta itse tutkimuksesta ovat ne poisjätetyt. Porthanin jälkeenjättämäin paperien joukossa on muitakin sanavertailuja noiden kielten ja suomen kielten välillä, — luonnollisina seurauksina huomiosta, jonka näiden kielten suhde viime aikoma oli tutkijoissa herättänyt. Göttingeniläiset olivat tuota suhdetta tarkastaneet ja tulleet siihen päätökseen, että liettualaiset ja suomalaiset olivat jonkinlaisissa heimosuhteissa keskenään.[274] Porthan sitävastoin ei ole antanut minkäänlaista ilmoitusta mielipiteestään tässä kysymyksessä, eikä hänellä liene aivan varmaa mielipidettä ollutkaan. Kun hän näet olettaa sanan "Suomi" olevan yhteistä alkujuurta vastaavan slaavilaisen sanan kanssa, antaa hän tuolle ilmiölle seuraavan epämääräisen selityksen: "Joko ovat slaavilaiset saaneet tämän sanan suomalaisilta, tahi päinvastoin nämät ensimainituilta, tahi myöskin on molemmilla ollut se ensi alkuperästään asti".[275]
Missä Porthan arveli noitten kansain joutuneen tekemisiin toistensa kanssa, ei voitane aivan varmuudella sanoa. Eräässä toisessa lausunnossa[276] hän viittaa noitten kansain naapuruuteen samasta sanasta puhuessaan: "Voisipa luulla sen — — — olevan kotoisin slaavin tahi ehkä lätin kielestä, joilta naapureiltaan sekä meikäläiset että lappalaiset ovat sen muuntaneet". Tarkoittiko Porthan, että suomalaiset Suomenmaassa ollessaan joutuivat tekemisiin lättiläisten kanssa, vaiko sitä, että he nykyisessä Venäjässä asuessaan olivat näiden kanssa yhteydessä? Olisin taipuvainen uskomaan edellistä, sillä Porthan luuli suomalaisten tulleen myöhään maahamme idästäpäin eikä arvellut heidän asuneen Itämeren maakunnissa ja Länsi-Venäjällä, kuten Thunman oli otaksunut. Sitäpaitsi ei Porthan ole olettanut muitakaan erikoissuomalaista aikaa vanhempia lainoja, hän kun on rajoittunut tarkastamaan vain kaikkein otaksuttavimpia ja myöhimpiä lainoja. Itse lainattu nimikin "Suomi" viittaa siihen, että Porthan ajatteli sen erikoissuomalaisena aikana lainatuksi. Oli miten tahansa, lättiläisiä vertailuja ei Porthanin teoksessa enää tavata.