Miksi Porthan jätti yhtäläisyydet suomen ja lätin kielten välillä huomioonottamatta esityksessään? Voisi ajatella, että se riippui käsiteltävästä aineesta, joka tarkoitti suomalaisten tilan tuntemista siltä ajalta, kun ruotsalaiset tulivat maahan ja siis ei sallinut lättiläisten kosketusten esittämistä, jos niitä vain ajateltiin vanhemmiksi sitä aikaa. Mutta siinä tapauksessa ei Porthan olisi kutsunut noita sanoja, jotka olisi arvellut alkujaan lättiläisiksi nimellä alkuperäiset (vernacula). Sitäpaitsi on Porthan erityisesti huomauttanut, missä luuli jonkun sanan olevan venäjän kielestä lainatun joko suorastaan ilmoittamalla sen tahi merkitsemällä sanan kysymysmerkillä.

Syy oli siis toinen. On otaksuttavaa, että Porthan ei luullut voivansa kyllin selvästi selittää kysymyksen historiallista puolta, missä tilaisuudessa ja mitä teitä lainat tapahtuivat. Siihen viittaa epävarmuus, jota Porthan osotti äsken mainitun lainasanan olemassa oloa selittäessään. Ja sellaisessa tapauksessa sen ajan uudemmat tutkijat eivät pitäneet itseään oikeutettuina tekemään mitään johtopäätöksiä. Saattoivathan yhtäläisyydet olla satunnaisia. Ainoa keino tuollaista epävarmuutta vastaan oli olettaa vain sellaiset lainat, jotka todistettavasti olivat saattaneet tapahtua, sellaiset, joiden olemassaoloon historialliset tosiasiat pakottivat uskomaan. Sitäpaitsi ei ollut mitään tarkempaa käsitystä suomalaisten aikaisimmista historiallisista vaiheista.

Olen edellisessä seurannut Porthanin mielipidettä suomalaisten vanhemmista asuinsijoista aina 1770 luvun lopulle, jolloin hän liittyen uusimpiin tutkijoihin sijoittaa ne laajalle alalle Pohjois-Europaan ja Aasiaan. Samaa mielipidettä on Porthan myöskin esityksessään "De Bircarlis", ainoastaan sillä erotuksella, että asettaa asuma-alat aina Kaspian mereen etelässä ja Suomen lahteen pohjoisessa.[277] Myöhemmin Porthan on viitannut vielä vanhempaan aikaan, jolloin suomalaiset ja ugrilaiset kansat asuivat lähekkäin Kaspian meren rantamilla. Tämä huomautus esiintyy ensin aivan tilapäisesti erään lainasanan alkuperää käsiteltäissä ja tämäkin seikka on omiaan osottamaan, että tässä lausuttu otaksuma ei ole Porthanin luoma.[278] Kun hän sen lausuu ilman minkäänlaisia todisteita, herättää se epäilystä, ettei otaksuma silloiselle ajalle ollut tavaton.

Eräässä toisessa kirjoituksessa on Porthan tarkemmin selittänyt viittaustaan lausuen, että suomalaisten kansain alkukoti oli Kaspian meren rannoilla, josta he sitten pienissä joukoissa vähitellen lähenivät pohjolaa. Todistuksena tästä ovat hänestä näiden kansain hajanaiset asuinpaikat pitkin Venäjää.[279] Mutta oliko tämä todistus sellaisenaan riittävä? Suomensukuisten kansain asuinpaikat Kaspian merestä Suomen lahteen ja Jäämerelle voi kyllä olettaa heidän nykyisistä asuinpaikoistaan, mutta siltä ei voi päättää heidän varhaisinta alkukotiaan näiden nojalla. On totta, että Porthan luuli voivansa vanhojen kertomusten ja nimien nojalla olettaa useitten kansain myöhemmin muuttaneen asuinsijojaan, kuten lappalaisten, voguulien, ostjakkien j.n.e., joiden arveli asuneen lähempänä muita suomalaisia heimoja ennen näitä viimeisiä muutoksia.[280] Mutta sittenkin kaipaa väite muita todisteita.

Jos nyt tarkastelemme muitten sen ajan tutkijain mielipiteitä asiasta, löydämme helposti varsinaisen perusteen, jonka nojalla saattoi määrätä kysymyksessä olevat asuinsijat juuri Kaspian meren rannalle. Usealla göttingeniläisellä tutkijalla tavataan näet sama mielipide. Ja lähteenä näille tutkijoille on epäilemättä ollut J.E. Fischerin oletus, että unkarilaiset ovat asuneet alkujaan Jaik virran rannalla Kaspian meren luona. Paitsi sitä, että heidän nimensä osotti yhtäläisyyttä ugrilaisten eli voguulien kanssa oli Fischerillä muitakin syitä otaksumaansa, Yksi näistä oli se, että unkarilaiset ovat lainanneet iraanilaisilta muutamia sanoja ja siis asuneet lähellä Persian rajaa.[281] Tämä oletus on huomattava sentähden, että nykyajan kielentutkimus on tullut melkein samoihin tuloksiin käyttämällä samanlaisia todistuksia.

Tässä oli siis pätevä todistus tuohon arveluun. Mutta paljoa ennen oli jo arveltu suomalaisten täältä Kaspian meren luota tulleen pohjoista kohti. Leibniz oli niin arvellut. Ne, jotka luulivat suomalaisten juutalaisista polveutuvan, otaksuivat heidän tätä tietä siirtyneen ja sitten, kun oletettiin suomalaisten ja skyytain olevan sukulaisia, oli luonnollista, että skyytain asuinsijoja Kaspian ja Mustan meren rannoilla pidettiin myöskin suomalaisten vanhimpina asuinsijoina. Eri ajatustavat, perustuen lopulta raamatun kertomukseen kansain hajoamisesta Baabelin sekoituksen jälkeen ja niiden kulusta täältä eri haaroille, olivat siis tulleet melkein samanlaisiin johtopäätöksiin suomalaisten vanhoista asuinsijoista. Eikä Porthaninkaan mielipide ollut tällaista pohja-ajatusta vailla.

Teoksessaan "Om Lapparne" hän nimenomaan muistuttaa: "Täten onkin tämän ikivanhan kansanryhmän ensimäinen olinpaikka lähellä sitä korkeata seutua Keski-Aasiassa, josta monet nerokkaat Miehet ovat etsineet koko Ihmiskunnan kehtoa". Tässä ei siis ole enää kysymys Baabelista ja kielten sekoituksesta, vaan luonnontieteisiin ja raamatun traditioonin tutkimuksen rationalistiseen kritiikkiin perustuvasta tuloksesta ihmisen ensimäistä olinpaikkaa etsittäissä. Jos sitten tarkastelemme sen ajan esityksiä tästä aineesta, huomaamme todella tuon mielipiteen yleisesti voittaneen alaa ja ennen kaikkea oli se loistavasti esitettynä Herderin teoksessa "Ideen zur Philosophie der Geschichte der Menschheit". Se osa teoksesta, jossa tämä kohta tavataan, ilmestyi 1785, siis kolme vuotta ennen Porthanin kirjoituksen "Om Lapparne" julkaisemista.[282] Mutta minkäänlaista kuvausta suomalaisten kansain tilasta näiltä kaukaisilta ajoilta ei Porthan koeta antaa. Ei hän myöskään esityksessään suomalaisten tilasta ensimäisen ruotsalaisen valloitusretken aikana ota huomioon, olivatko eri tavat tahi elinkeinot vanhempaa vai nuorempaa alkuperää, eikä niiden avulla yritä erottamaan pakana-ajassa eri sivistysasteita. Kuitenkin hän huomauttaa, että muutamat tavat olivat peräisin jo siltä ajalta, jolloin suomalaiset ja virolaiset olivat yhtä kansaa. Vaikka lainasanat olivatkin päälähteenä Porthanin kuvauksessa, ei hän siltä laimiinlyönyt muitten lähteitten käyttämistä. Paitsi harvoja ulkomaalaisia kirjoitettuja lähteitä on hän ottanut huomioon kansan runot, vaikka vain vähemmässä määrässä, koska piti niiden todistusvoimaa jotenkin heikkona. Sitäpaitsi vetoo hän kansassa vielä eläviin tapoihin. Yhtä lähdelajia kaipaa kuitenkin kerrassaan — varsinaisia muinaisjäännöksiä. Gaddin samanaikuisessa kuvauksessa kuvataan kuitenkin muinaissuomalaisten hautaustapaa näin: "Suomalaisten hautaamistapa vanhimpina aikoina oli muuten siinä, että kuollut kaivettiin maahan, peitettiin paadella, jonka päälle suuremmista ja pienemmistä vierinkivistä kumpu kohotettiin ja kuta merkillisempi mies oli sitä suuremmalla kiviröykkiöllä häntä kunnioitettiin".[283]

Muinaislöytöjä oli tehty jotenkin runsaasti ja huomio niihin oli kyllä kiintynyt. Etupäässä tulivat tosin kysymykseen kristillisen ajan jätteet, joiden hoitamisesta ja kopioimisesta vuonna 1788 tuli kuninkaallinen käskykirje maaherroille.[284] Mutta myöskin pakanallisen ajan löytöjä oli tutkittu ja huomioon otettu. Porthan itsekin on koettanut saada näistä tarkkoja tietoja.[285] Mutta käyttänyt hän ei ole niitä. Syynä on epäilemättä ollut se, että hän ei ollut tullut niistä mihinkään varmoihin johtopäätöksiin. Muinaislöytöjen käyttäminen lähteinä kulttuurielämää tutkittaissa on paljoa vaikeampaa ja vaatii suurempaa esihistoriallisen ajan tuntemista, kuin lainasanojen käsittäminen sellaisiksi. Sitäpaitsi oli Porthan innokas kielimies ja sellaisena olivat hänelle kansan kieli ja laulut paljoa lähempänä kuin sen hautalöydöt.

V.

Näin Porthan tutkiessaan muinaisten suomalaisten sivistystilaa käytti lähteinänsä oman aikansa kansanelämää, sen tapoja ja toimia sekä niitä kuvastavaa kieltä. Kuta tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin hän ne tunsi, sitä perinpohjaisemmin hän saattoi tutkia ainettaan — tuon kansan esi-isäin sivistystilaa. Tuskinpa olisi tutkijan mieleen edes saattanut juolahtaakaan tällainen tutkimustapa, ellei tuollainen elävä tieto olisi sitä aiheuttanut. Porthan olikin kasvanut kansan keskuudessa, paljon maassansa matkustanut ja ennen kaikkea innostunut tutustumaan kansaansa. Sekä hän että Gadd olivat tehneet laajoja maata ja kansaa koskevia kokoelmia ja johdantona tuollaiseen kokoelmaan olivat Gaddin yllämainitut tutkimukset. Niin läheisessä yhteydessä olivat kansan olojen tunteminen ja sen muinaisuuden tarkempi tutkiminen.