Oli luonnollista, että historiankirjoituksen perustaminen Venäjällä ainakin vahvisti Porthanissa Suomen oman historian aatetta. Olosuhteet olivat siksi samanlaiset ja niiden vertaileminen lähellä kylläkin. Kuitenkin oli Suomen oman historian luominen seuraus paljon yleisemmistä syistä, joista olen muutamiin jo viitannutkin. Niinpä näemme, että Böömissäkin tapahtui aivan sama kehitys kuin meillä, vaikka kyllä vähän myöhemmin.
Heräävä böömiläinen historiankirjoitus ei siis voinut suomalaiseen ja lähinnä Porthanin Juustenin kronikassa toteuttamaan historiankirjoitukseen vaikuttaa. Vasta myöhemmin joutui Porthan tekemisiin böömiläis-isänmaallisen liikkeen alkajan Josef Dobrovskyn kanssa. Vuonna 1792 teki tämä laajan matkan Europaan, kootakseen eri maista tietoja siellä löytyvistä böömiläisen kirjallisuuden jätteistä. Matkallaan oleskeli hän myöskin Turussa ja seurasi erityisellä huomiolla Porthanin kielitieteellisiä tutkimuksia ja sanakirjan valmistelua.[359]
Miten laajalle oman kansallisen historian aate oli levinnyt tähän aikaan Europassa ja kuinka kauvaksi taaksepäin ajassa se ulottui, osottaa myöskin slaavilais-vendiläisen historian ehdotus, joka on julkaistuna J.C Dähnertin aikakauskirjassa nimellä "Eines Ober-Lausitzschen Gelehrten Entwurf einer slawischen und wendischen Historie".[360] Tässä nimenomaan valitellaan, ettei ole mitään täydellistä slaavein historiaa, on vain maitten, kyläkuntien tahi perheitten historiaa. "Näitä kaikkia voimme pitää kivenä ja kalkkina, jotka kuuluvat rakennukseen sekä suunnitelmina, joiden mukaan rakennus on tehtävä". Tällaiset aatteet eivät voineet olla vaikuttamatta tutkijoihin, jotka huomasivat oman maansa historian olevan samassa viljelemättömässä tilassa. — Myöskin ilmaantui tähän aikaan kokoelmia, "varastoja", useitten saksalaisten maakuntain ja pikkuvaltioitten historiasta, jotka eivät olleet merkitystä vailla, vaikka kyllä perustuivat enemmän maakunnalliseen erikoisharrastukseen.
Selitykset Juustenin kronikasta Porthan täydensi julkaisemalla kokonaisuudessaan tärkeimmät lähteistä, joita teoksessa oli käyttänyt. Ne ilmestyivät vuosien 1802 ja 1804 välillä nimellä "Sylloge Monumentorum ad illustrandam Historiam Fennicam pertinentium" viidessätoista osassa. Itse kutsuu Porthan niitä kirjeissään nimellä Monumenta Fennica. Porthanin sairauden tähden ilmestyivät kaksi viimeistä osaa Franzénin johdolla, ja tutkijamme heti sen jälkeen sattunut kuolema lopetti sitten teoksen julkaisemisen.[361]
Tällaista lähdekokoelmaa lienee Porthan aikonut julkaista jo ryhtyessään painattamaan Juustenin kronikkaa, vieläpä tämän yhteydessä. Siihen viittaa teoksen nimikin. Kuitenkin tuntuu mahdolliselta, että sillä tarkotettiin vain niitä lähteitä, joita tutkija niin runsaasti liitteli sinne tänne teokseensa. Ensimäisenä varmana oireena tästä teoksesta on tietääkseni Fredenheimin kehotus kirjeessä Porthanille 22. p. tammik. 1796: "Sitten pitäisi Sinun lopuksi saksalaiseen tapaan painattaa Elenchus eli Mantissa vuosilukujen mukaan kaikista asiakirjoista, jotka tuossa teoksessa siellä täällä esiintyvät, sekä sitten täydellinen registeri, jonka luulen huomanneesi teoksen tarvitsevan".[362] Tämä Fredenheimin kehotus on samassa kirjeessä, jossa hän lausuu ajatuksensa tavasta, jolla resensiooni bullista oli tehtävä. Mahdollista on, että tämä kirjallinen yritys, joka juuri oli hänen mielessään selviytynyt, herätti ajatuksen tästä toisesta samantapaisesta julkaisusta. — Porthan itse mainitsee ensi kerran aikeestaan Caloniukselle 7. p. maalisk. 1797 sanoen aikovansa liittää teokseen registerin, joka tosin vie paljon aikaa, mutta jota paitsi teosta ei saata käyttää. "Lopuksi liitetään muutamia tähän asti pois jääneitä asiakirjoja".[363] Näyttää siis siltä kuin hän olisi aikonut alussa liittää ne itse teokseen ainoastaan pienempänä liitteenä.
Tätä tarkoitusta varten hän teki matkan Tukholmaan, voidaksensa verrata asiakirjainsa kopioita siellä oleviin alkuperäisiin kirjoituksiin ja arvatenkin täydentää niitä. Hän oleskeli siellä heinä- ja elokuulla vuonna 1799, oltuaan akateemisen virkansa tähden edellisinä vuosina siitä estetty.[364]
Juustenin kronikan julkaisu liitteineen oli Porthanin tutkimuksen suurtyö. Lienee tarvis jo tässä tarkastaa tapaa, jolla hänen aikalaisensa sitä arvostelivat ja miten he ylipäätänsä siihen suhtautuivat. Siten näet selviää niin sanoakseni tutkijamme laajemman henkisen ympäristön merkitys tälle hänen toiminnalleen. Näemme missä määrin hänen tutkimuksensa sai huomiota ja myötätuntoisuutta osakseen ja siitä ehkä saatamme hiukkasen arvata, missä määrin hän oli saattanut sitä toivoa ja odottaa.
Ennen jo olen maininnut, että Porthan joskus oli puolitellen valitellut oppineille ystävilleen, miten olosuhteet pakottivat hänet tyytymään oman maan köyhän historian tutkimiseen, jolla ei ollut mitään yleisemmän huomion toivoa.[365] Todella ei Juustenin kronikan julkaisua mainita sen ajan oppineitten kirjevaihdoissa niinkuin useimpia muita tärkeitä tutkimuksia ja sen tekijästä on niissä hyvin harvoin puhetta. Tosin kiitteli Fredenheim sitä kirjeessä Porthanille, samoin Gjörwell ja jotkut muut asianharrastajat, mutta yleensä se lienee ollut muodoltaan kovin vaikeatajuista suuremmalle yleisölle ja aineeltaan sille verrattain vieras.[366]
Tanskalainen tutkija Nyerup sitä arvosteli aikakauskirjassa "Skandinavisk Museum" ja tässä arvostelussaan on hän erityisesti huomauttanut kohtia, jotka olivat huvittavia ja arvokkaita. Niitä hän luettelee tutkimuksen suomalaisten esihistoriallisesta tilasta, tiedot kirjain hinnoista ennen kirjapainotaitoa, maan asumattomuudesta 15. vuosisadan keskivaiheilla, tutkijan mietteet papiston vaikutuksesta valtakunnan menestykseen y.m..[367] Samoin göttingeniläiset tutkijat erinomaisen kiittävästi arvostelivat Porthanin teosta.[368] Porthania ehkä ilahutti aikalaisten antama hyväksyminen hänen työlleen, se ehkä toisinaan rohkaisi ja lohdutti häntä, mutta ei hän sitä ensi sijassa ajatellut. Hänen katseensa oli kiintynyt tulevaisuuteen ja hän näki Suomen historian vastaisuudessa selvästi ja kauniisti esitettynä niiden ainesten perustalla, jotka hän oli sanomattomalla vaivannäöllä koonnut ja järjestellyt. Ehkäpä kuvitteli hän sen jonkun etevän oppilaansa, Franzénin tahi hänen kaltaisensa kirjoittamaksi. Tämä isänmaanhistorian onnellinen tulevaisuus oli Porthanin vaivaloisen, yksityiskohtaisen tutkimustyön parhaana kiihottimena ja sen hän aina esittää, kun hänen julkaisunsa tulee puheeksi.