Hänen työnsä, jäi aluksi jatkamatta. Porthan oli kuitenkin saanut käyttää hyväksensä noita bullia julkaistessaan Juustenin kronikkaa ja niin kypsyi hänessä vähitellen päätös jatkaa v. Celsen työtä. Niinpä hän 7. p. toukokuuta 1795 kirjoitti Caloniukselle: "Olisi hyvin hyvä, jos saisimme hänen kokoelmansa bullae papales: varmaan antaisin väitöskirjoina niistä resensioonin, joka olisi jatkoa v. Celsen teokseen". Tämä oli vastauksena Caloniuksen ilmoitukseen, että Fredenheim oli luvannut lahjoittaa kokoelmansa Turun yliopiston kirjastoon, kirjeessä Porthanille, 10. p. huhtik. 1795. Seurauksina tällaisista toimenpiteistä oli, että Porthanin vanha suosija Fredenheim lahjoitti kokoelman Turun yliopistolle ja resensiooni todella joutui Porthanin tehtäväksi.
Missä määrin Porthan resensioonissaan perustui Nordinin ja v. Celsen esitöihin, ei voi varmuudella tietää. Kun teos oli tekeillä, kirjoitti Fredenheim siitä Porthanille:[430] "Muistutuksesi ovat hyvin valaisevia ja on hyvä, ettei Nordin voi sanoa meidän kyntäneen hänen vasikoillaan. — — — Minkä säännön mukaan olet pannut päivämäärät? Oletko kaikessa voinut luottaa Nordiniin; sillä tiedän että Celsellä oli muutamia epäilyksiä tässä suhteessa?" Nordinin resenseeraava luettelo, sellaisena kuin se tavataan hänen kokoelmissaan Upsalan yliopiston kirjastossa, on verrattain lyhyt ruotsalainen selonteko bullain sisällyksestä. Silloin tällöin on liitetty oheen lyhyitä huomautuksia niissä esiintyvistä seikoista. Niin huomautetaan esim. karjalaisista, että näillä tarkoitettiin myöskin virolaisia, liiviläisiä ja venäläisiä j.n.e.
Porthanin resensiooni on tehty aivan samaan malliin kuin v. Celsen, kuitenkin on hän liittänyt tekstin alle hyvin lukuisia muistutuksia. Sellaiseksi oli resensioonia heti alustapitäin aijottukin. Jo vuonna 1783 ilmoittaa Mennander Fredenheimille toivomuksensa julkaisutavasta: "Neuvoni on siis, että kukin bulla laitetaan ja painetaan niinkuin v. Celse on tehnyt bullaariossaan. Tämä voi tapahtua sitä helpommin, kuin asiakirjain päällekirjoitus jo sisältää sen sisällön, jota kuitenkin tulee siellä täällä vähän pitentää. Mutta Kustaa I:sen kirjeet ja ehkäpä yksi ja toinen bulla ovat kokonaisuudessaan painettavat, samassa muodossa ja samoilla kirjasimilla kuin v. Celsen, että ne voidaan tämän kanssa yhteen nidokseen liittää. Luulen, että sellainen teos ei nouse yli 10 à 12 painoarkin".[431]
Paitsi näitä lähdejulkaisuja, aiheutti tutkimus Juustenin kronikkaa varten Porthanin tekemään lukuisia erikoistutkimuksia eri aloilla. Useat näistä muodostuivat yleisruotsalaisiksi aiheeltaan, ne kun pyrkivät selvittämään Suomessa vallalla olevia ruotsalaisia laitoksia ja tapoja. Niin väitöskirjat "Observationes circa historiam decimarum ecclesiasticarum in Svecia", joka ilmestyi vuosina 1796 ja 1798 kahdessa osassa ja "Observationes circa historiam Denarii Petrinii in Svecia" vuodelta 1802.
Edellinen tutkimus osottaa, miten Porthan vähitellen joutui erikoisaineistaan yhä yleisempiin tutkimuksiin. "Tämän väitöskirjan johdosta olen huomannut" — sanoo hän — "miten huonosti maakuntalakimme (niin mainio lähde historiallemme) ovat sekä julkaistuja että käännettyjä: se olisi aine juriidiselle historiankirjoittajalle". Erityisesti huomauttaa hän, että olisi vertailtava eri maitten lakeja ja tutkittava niiden vaikutuksia toisiinsa; arvellen omasta puolestaan, että anglo-saksilaiset lait vanhojen norjalaisten kautta ovat vaikuttaneet ruotsalaisiin.[432] Ja muutamia vuosia myöhemmin hän palaa tähän aatteeseensa, kehottaen Caloniusta pitämään tulopuheensa kirjallisuusakatemiaan tästä aineesta. Silloin olisi paitsi muita myöskin venäläiset ja mongoolilaiset lait otettavat huomioon.[433]
Milloin Porthan ryhtyi ensimäiseen noista kirjoituksista? Epäilemättä oli hänen toimenpiteensä vanhojen maakuntalakien hankkimiseksi kirjastoon sen kanssa yhteydessä. Jo vuonna 1791 oli Porthan tutkinut vanhoja lakeja Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa, etupäässä kyllä suomalaisia lainkäännöksiä, mutta pitäen muitakin kappaleita vanhoista laeista silmällä. Keväällä vuonna 1794 lähettää Calonius hänelle useita sellaisia,[434] mahdollisesti Porthan silloin viehättyi kirjoittamaan tästä aineesta. Porthanilla näkyy olleen se valmiina jo vuonna 1796, vaikka toinen puoli silloin jäi painamatta syystä, että respondentilta puuttui tarvittavia varoja.[435]
Ruotsin vanhempaa hallinnollista historiaa valaisi myöskin väitöskirja "Observationes nonnullae De dignitate Jarlorum in Svecia" vuodelta 1798. Se ei ollut enää missään yhteydessä Suomen historian tutkimisen kanssa, vaan oli se alusta asti lähtenyt yleisskandinaavilaisesta intressistä, johon edellä mainitsemani tutkimukset ehkä olivat Porthania vieneet ja varmaan polyhistoriallinen harrastus häntä kehotti. Lähimpänä syynä oli kai Botinin liiaksi kaavamainen ja systematiseeraava esitys tästä aineesta, jota Rosenhane oli seurannut. Tämä oli arvellut varsinaisen jaarlin arvon sellaisena, kuin se myöhemmin oli, alkaneen Ruotsin hämärästä muinaisuudesta asti. Aivan saman periaatteen mukaan olivat Peringsköld, v. Dalin ja v. Stiernman käsitelleet neuvosherran virkaa. Siinä esiintyi vielä vanha halu toisarvoisten lähteitten perustalla viedä vanhain laitosten alkujuuri niin kauvas taapäin kuin suinkin mahdollista, halu joka oli jonkinlainen jäte vanhasta systematiseeraavasta suunnasta. Ruotsin historiograafi Schönberg lausuu jo vuonna 1789, että on luettava neuvosherroiksi vain sellaiset, jotka kuninkaankirjeissä ja muissa vanhoissa asiakirjoissa sillä nimellä mainitaan, sillä ei voida luottaa vanhoihin sukukirjoihin, vielä vähemmin uudempiin genealogioihin tässä suhteessa.[436] Porthan on noudattanut samaa menettelyä tutkimuksessaan jaarlin arvosta ja tullut edellisistä tutkijoista eroaviin tuloksiin. Hänen tutkimuksensa merkityksen silloisille tiedemiehille todistaa Schlözerin lausunto: "Etsikäämme ilmeisempää totuutta ja kysykäämme kiitollisina neuvoa Porthanilta, joka ensimäisenä tällä alalla uskalsi epäillä ja lakkasi uskomasta kärsivällisesti pelkkiin kuvitteluihin, joka uskominen juuri oli erehdystä".[437]
Porthanin skandinaavilaista historiaa käsitteleviin tutkimuksiin lukisi helposti myöskin teoksen "De Poësi Gentium Septentrionalium antiquissima" ensi osan, ellei tietäisi sitä pääasiassa respondentin kirjoittamaksi. Itse Porthan antaa tälle kunnian teoksen kirjoittamisesta, selittäen ettei hän itse pystynyt tämäntapaisiin aineisiin. "Vanhaa pohjolan kieltä ja runoutta en ole kyllin perinpohjaisesti opiskellut, rohjetakseni niissä luomaan mitään arvokasta teosta: sikäläisissä aineissa kuulun vain diletantein joukkoon".[438]
Porthan ei olekaan tutkimuksissaan käsitellyt kysymyksiä, jotka vaativat tarkempaa islantilaisen kirjallisuuden tuntemista. Ne olivat kuitenkin läheisimmässä yhteydessä toisten kysymysten kanssa, kysymysten suomalaisten muinaisuudesta, joiden tiedämme olleen Porthanin tarkastuksen esineenä, vaikka tutkijamme ne erotti toisistaan käsitelläkseen jälkimäisiä erikseen. Edellisistä hän ei ole edes selvästi mielipidettään esittänyt, vaan osotti siinä suurta varovaisuutta.
Pohjoismaitten historiaa laajemmalle alalle eivät Porthanin tutkimukset oikeastaan ulottuneet. Tosin on hänen presidiollaan ilmestynyt historiallisia väitöskirjoja, joiden aihe on yleisempi, mutta ne ovat melkein kaikki graduaaleja ja siis aijottuja etupäässä oppilaitten harjoituksiksi. Sellaisia ovat "De libertate Graecis callide a Romanis oblata" ja "De ambiguis Pontificum Romanorum de Litterarum flore promovendo meritis", edellinen vuodelta 1794 ja jälkimäinen seuraavalta vuodelta. Vielä voisi tähän luokkaan lukea ennen mainitun "De imperio Hermanrici, Ostrogothorum Regis".