Mies jäi seisomaan ovensuuhun, mutta se harmaankirjava vaimoihminen astui hiljakseen Laurilan eteen pöydänpäähän, laskeutui polvilleen ja huusi surkeasti: "Isä!"
"Sanna!"
"Minä olen syntiä tehnyt, antakaa Jumalan rakkauden tähden anteeksi!"
"Kuinka on asiasi Jumalan kanssa?"
"Olen paljon rikkonut, mutta minulle on laupeus tapahtunut."
"Onko varmaan?"
"On, isäni!"
"Olethan tyttäreni."
Ja isä antoi tyttärellensä kättä, nosti hänen ylös, ja tytär piti isän kädestä kiinni ja itki.
Äiti istui siinä kanssa penkillä, päivitteli "sitä häpeää, minkä tytär oli rakkaalle äidilleen tuonut."