"'Ei ensinkään: ensin ryypätään rauhassa, sitten mennään raha-pyttyä noutamaan'.
"'Onko mökkisi lämmin? Kolmeen viikkoon en ole lämpimässä huoneessa levännyt'.
"'Ei nyt levätä, nyt juodaan'.
"'Niin velikulta, sanoi Kiikkis Matti, ja sitte me ryypättiin'.
"Näin he pakisivat astuissaan rannasta pirttiin. Minä olin kotvan aikaa vielä vartio-majassani, ja pian kuului naurua ja laulun loilotusta pirtistä, erotin muutamia sanoja, niinpä nämätkin:
"'Mitäs minä siitä huolin, tuos mun lekkerin tänne! Minä lekkerin pyllistän ja elän niinkuin ennen'. Kuului usein käheää kiroustakin, ja kuulin kierosilmäisen huutavan: katsos tätä kalua; kyllä kosto tulee, ja kova kosto tuleekin. Lähdin viimein pois; miehet jäivät juomaan ja meluamaan. En puhunut asiasta mitään kellenkään, ja mitäs siitä olisi puhuttavaa ollut, sillä mieleni ei tee käräjiin. Jos tiedätte kenen ympärillä vaara pyörii, niin varoittakaa! Näette nyt, että salaisissa asioissa on paljon perää, ei se huuto suotta minulle järveltä kuulunut eikä siis sovi ivata korpin-kiveä. Älkää minua sekoittako asiaan millään muotoa! Hyvästi; onhan helpompi ollakseni, kun asian olen puhutuksi saanut. Tässä on vähän Hokmannin troppia päivällisestä! Hyvästi, herran rauha!" Ja niin hän meni. Älysimme Niemen Yrjön olevan vaarassa, ehkä Pohjalamminkin väen. Himmeliini oli epäilemättä saanut jonkun karanneen vangin kanssansa; ja nyt he menevät ryöstöretkilleen.
— Herra siunaa, mitä nyt on tehtävä, sanoi äitini.
— Pohjalammille ensiksi, sanoin minä.
Sen keinon piti isänikin parhaana.
Menimme siis Pohjalammille. Kreeta ja Esteri tekivät vihtoja, ja suloisesti lemusivat vastaamme koivunlehdet. Matti se nytkin totuttuun tapaansa loikui peräsängyssä ja luki. Vilkasin hänen kirjaansa, se oli raamattu, ja käsillä oli hänellä Salomon Saarnaaja.