— Eeroksi minua on sanottu.
— Aiotko jättää entisen ammattisi ja ruveta työtä tekemään?
— Kuka vangille edes ovensa avaa, saati työtä antaa, vastasi vieras alakuloisesti, kääntyen Yrjöön päin kysyen: oletko sinä ihminen vai piru?
— Olenko minä pirun näköinen, vastasi Yrjö loukatun näköisenä.
— Olit kuun valossa äsken aivan kuin piru, jonka pikkupoikana unissani näin; en suinkaan minä muutoin sinua niin nöyrästi olisi totellut. Mutta mitäs miehet nyt minusta tuumaatte; ettekö pelkää, kun tällaisen jallin olette omiin valtoihinsa laskeneet?
— Emme, vastasi Matti; kehoitamme sinua luopumaan entisestä elämästäsi ja rupeemaan uudeksi ihmiseksi.
— Te? Minua on kehoittanut papit ja poliisit, mutta eihän minuun mikään ole pystynyt.
— Tekeekö mielesi taas kruunun korttieriin, sanoi Matti.
— Yks' hävinneen kaikki, vastasi mies huolettomasti.
Mutta Yrjö puolestaan oli jo muistellut isännän velvollisuuksia. Hän toi leipää, kalaa ja kalja-haarikan penkille ja käski meitä kaikkia illalliselle, muistuttaen: