KUINKA MUKKULAN MATIN KIRKOLLA KÄVI
Pieni muistelma
Kirj.
Kah.
Hämeenlinnassa, Hämeen Sanomain Osake-Yhtiön kirjapainossa, 1885.
I.
Niin, se oli siihen aikaan se! Silloin oli viinakultaa joka talossa ja olipa sitä monessa torpassakin. Nykyään, jos pientäkin asiaa haet lähimmäiseltäsi, niin pidä penni hyppysissäsi; muutoin älä toivokaan asiasi luonnistuvan!
Silloin palkittiin pieniä palveluksia puolella korttelilla, puolella tuopilla, "haljulla", ja "halstipalla" sai jo ihmeitä aikaan, pienen pieniä asioita saatiin toimeen ryypylläkin.
Se oli siis siihen aikaan, ennen vuotta "kuusikymmentäkuus", jolloin "tuli Suomeen laki uus; viinaa kielttiin keittamäst" j.n.e.
Oli elokuu. Keltaisia kuhilaita kökötti pitkin vainioita; oli pouta kuin pukinsarvi. Rauhallisena, aivan kuin ajatuksiinsa vaipuneena häälyi muutama vaalea pilven hattara elokuun taivaalla, purjehtien tuulen muassa Pohjolaa kohden; vaan eivät ne maata auringon helteiseltä paisteelta paljoakaan varjonneet.